Artikkeli: Homeopatia tulevaisuuden lääketiede

M. Nurmisto

George Vithoulkas WSOY, 1990 kirjaesittely.

Tulipa törmättyä vinhaan vaihtoehtoon: homeopatiaan. Kunnon tömäys, ei mitään pintanaarmuja!

No, kirjastossa asiat ovat ennenkin selvinneet, siis sinne. Ja löytyi oitis! Parikin oikein nättiä kirjaa, yrttien kuvia kannessa ja mortteleita ja pikkuruisia pullosia ja niin poispäin. Ja sisältö silkkaa HUUHAATA! ”Oletko pulsatilla?” ?? No kyllä, ja vaikka Magia-Milla joka nyt kyllä käy vähän ylikierroksilla!

Onneksi on Kirjakauppa AATMA, jossa myydään asiallisia kirjoja! Ja onneksi on olemassa George Vithoulkas!

Sillä ei se ollut huuhaata. Löytyi hieno tiede, kaikkia olemassaolevia lääketieteitä ylevämpi. Ei kysymyksessä ole mikään uskomuslääketiede, niin kuin asian esitti jokin aika sitten arvostettu valtamedia Helsingin Sanomat. Kysymys on kokonaisvaltaisesti ihmisen terveyteen suhtautuvasta lähestymistavasta, jossa nähdään ihminen ehyenä: ruumis, sielu ja henki; fyysinen, psyykkinen ja mentaalinen taso. Terve ihminen on hän, joka on täysin vapaa ja onnellinen. Sairautta on kaikki se, mikä tämän estää. Emmepä pääse terveydellämme täällä länsimaissa pullistelemaan kaikista lääketieteen huippusaavutuksista huolimatta!

Kun ihminen sairastuu, koko ihminen sairastaa ja oire, joka syntyy on ihmisen puolustusmekanismin terve reaktio palauttaa terveys parhaaseen mahdolliseen tilaan.

Mitä tekee koululääketiede? Kaikin voimassaolevin vasta-ainein se käy oireen kimppuun ja tukahduttaa sen, ja potilas ”paranee”, mutta itse sairaus siirtyy elimistössä syvemmälle tai jopa kokonaan toiselle tasolle ja palaa jonkin ajan kuluttua ehkä muuntuneena tai jopa kokonaan toisenlaisin oirein.

Mitä tekee homeopaatti? Hän ottaa selvittääkseen potilaansa kokonaisterveydentilan, potilaan oirekokonaisuuden ja tämän perusteella määrää potilaalle homeopaattista valmistetta, jonka lääkeainekuvaus tarkalleen vastaa potilaan oirekuvaa potenssissa, joka resonoi potilaan oman värähtelytason kanssa ja häätää sairauden kehossa ulommalle tasolle, lopulta iholle ihottumaksi, joka sekin ajan myötä kuiivuu kokoon, ja potilas on parantunut. Itse paranemisprosessin potilas tekee itse, potilas on aktiivinen itse-itsensä parantaja. Parantaminen perustuu olettamukselle, että samanlainen parannetaan samanlaisella: Simillimum curanturum!

Kummankohan parantajan, homeopaatin tai koululääketieteen lääkärin kynsistä potilas terveempänä selviää? Miksi sitten kaikki ihmiset eivät ole homeopaattisesti autettavissa? Kysymys on ihmisen puolustusmekanismin tilasta. Elämme maailmassa, jossa vaikuttavat tekijät länsimaissa tuottavat niin suurta vahinkoa ihmisen puolustusmekanismille, terveydelle, että itämaalaisen katsontakannan mukaan useimmat länsimaalaiset jo ennen kolmattakymmenettä ikävuottaan ovat kuolleita. Puolustusmekanismin toimintaan vaikuttavat elämäntavat, elinympäristö, ravinto, nautintoaineet, rokotukset ja allopaattinen (koululääketieteellinen) lääkitys.

Vielä eivät homeopaatit pysty vapauttamaan kaikkia ihmisiä heidän kärsimyksistään, koska homeopaattinen lääkeainemääritys on täysin yksilöllinen. Ei ole olemassa mitään valmistetta, jota voitaisiin määrätä kaikille tiettyyn tautiin, ja maailmassa on aivan liian vähän homeopaatteja hoitamaan maailman kaikki ihmiset yksilökohtaisesti.

Homeopaattiset lääkkeet ovat halpoja, niitä käytetään ällistyttävän pieninä annoksina ja hoitava homeopaatti antaa ne potilaalle vastaanotolta ilmaiseksi mukaan. Hyvästi medikalisaatio ja Kela-korvaukset! Hyvästi lääketehtaiden pörssikurssit! Hyvästi hyötyminen sairauksien kustannuksella!

Mielenkiintoinen viittaus kirjassa koskee potilaan roolia: potilaan jollakin tapaa itse on ansaittava homeopaattinen paranemisensa! Homeopatia on tulevaisuuden lääketiedettä. Mutta sitä mukaa, kun yksi ja toinen kokee homeopaattisessa hoidossa paranemisen ihmeen, hän vie viestikapulaa eteenpäin ja jonot vastaanotoille kasvavat.

Toimiiko homeopatia sitten? Ken elää, hän näkee! Kokeilkaa! George Vithoulkasin kirja on oiva tietopaketti nimenomaan hänelle, ken hoidattaa tai aikoo hoidattaa vaivojaan homeopaattisesti. Potilas on oman hoitonsa aktiivinen osallistuja, ja ns. ”paranemiskriisin” ilmetessä on hyvä tietää joitakin perusperiaatteita, että osaa olla kiitollinen ja iloita, eikä niinkun eräs, joka, jos olisi ollut lähistöllä se homeopaattiparka silloin, olisin kyllä kengänkorolla kopsauttanut.

Vastaanotolla kävi

M. Nurmisto