Artikkeli: Pekka Ervast, suomalainen tietäjä

Jarmo Anttila

Ruusu-Ristin 90-vuotisjuhlassa 14.11.2010

Arvoisat vieraat ja hyvät ystävät! Hyvää Isänpäivää teille kaikille. Olette sydämellisesti tervetulleita tähän Ruusu-Ristin 90- vuotisjuhlaan .

Kun puhumme teosofiasta ja ruusuristiläisyydestä Suomessa, emme voi sivuuttaa Pekka Ervastia. Häntä voi hyvällä syyllä kutsua näiden henkisten liikkeiden isäksi Suomessa. Sopii siis hyvin kohottaa hänet näin Isänpäivän päivänsankariksi!

Pekka Ervast syntyi 26.12.1875 Helsingissä kollegioasessori Peter Edvard Ervastin ja Hilma Natalian os. Törnroos, yhteiseen kotiin. Koti oli ruotsinkielinen virkamies-koti ja ajan mittapuun mukaan hyvin toimeentuleva kulttuurikoti. Perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, joista molemmista toinen kuoli jo aivan pienenä lapsena. Peter Elias putosi vaunuista, joissa oli nukkumassa, ja hänen selkänsä vaurioitui. Pekka Ervastin ollessa 8-vuotias hänen äitinsä kuoli.

Lapsesta saakka hänellä oli innostus kieliin. Hän oppi lukemaan 5vuotiaana, ja merkillistä kyllä, kieli oli ranska. Kaikki kieliin liittyvä kiinnosti häntä, isänsä oli fennomaani joka laittoi lapset suomenkieliseen kouluun. Pekka Ervast sanoo kuitenkin oppineensa suomenkielen vasta 21-vuotiaana, ja oppimisen olleen erityisen vaikeaa hänelle. Lapsuuden haave oli tulla kaunokirjailijaksi. Hän kirjoittikin 12-vuotiaana ”Rövarbandet” – seikkailukertomuksen. Hän myös laati yhdeksän eri kielen vertailevaa kielioppia ja keksi myös ihan oman kielen 12-vuotiaana. Tästä kielellisestä lahjakkuudesta oli hyötyä tulevaisuudessa.

Hän kävi rippikoulun 17-vuotiaana ja kävi ehtoollisella ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tuon ehtoollisen yhteydessä hän sai näyn Jeesuksen kasvoista, jotka katsoivat juuri häntä antaen tietoisuuden hänelle siitä, että ihmisen tehtävä on pyrkiä täydellisyyttä kohti.
Vuonna 1894 hän sitten sai käsiinsä ensimmäisen teosofisen kirjan. Ervastin omien sanojen mukaan kirjan vaikutus oli suorastaan räjähdysmäinen. ”Tämä on totta”, oli hänen ajatuksensa. Omien sanojensa mukaan hän suorastaan ahmi kaiken teosofisen kirjallisuuden, mitä siihen aikaan oli saatavilla vain ruotsin kielellä.

Omaiset eivät tätä hänen etsintäänsä hyvällä katsoneet. Sen ajan sääty-yhteiskunta määritteli hyvin selkeästi ihmiselämän suuntaviivat kullekin säätynsä mukaan. Pekka Ervast kulki kuitenkin omaa tietään. Hänelle Teosofia kyllä antoi älyllisen maailmankuvan, mutta hän tahtoi päästä omakohtaiseen tietoon Elämästä ja Jumalasta. Lopulta hän päätyi hyvin ehdottomaan näkemykseen: ”jos Jumala on olemassa, Hänen täytyy ilmoittaa itsensä minulle”. Ellei Hän sitä tee, en jaksa elää.”

Silloin se tapahtui. Vuonna 1896, Pekka Ervastin ollessa 20-vuotias, hän koki uudestisyntymisen. Hänet ympäröi valo, joka sanoi: ”ole hyvässä turvassa, minun poikani, sillä minä rakastan sinua”. Sitten valo laskeutui alas ja tuli selkärankaa pitkin ulos liekkinä, joka oli vaahteranlehden muotoinen, ja se ympäröi hänet. Kun hän nousi ylös, tiesi hän olevansa uusi ihminen.

Tuo kokemus vei hänet evankeliumien ja tolstoilaisuuden ääreen. Omaiset ja varsinkin hänen isänsä oli hyvin huolissaan tästä. Hän kävi tapamassa Arvid Järnefeltiä ja oli myöhemminkin vielä kirjeenvaihdossa tämän kanssa. Hän kyllä löysi hänestä vakavan Jeesuksen seuraajan, mutta tolstoilainen maailmankuva jätti hänestä kuitenkin liian paljon avoimia kysymyksiä.

Pekka Ervast oli liittynyt vuonna 1895 Teosofisen Seuran Skandinaaviseen osastoon ja sen esoteeriseen kouluun vuonna 1897. Teosofinen maailma eli tuolloin riitojen repimänä. Oli syytökset H. P. Blavatskyn petoksista, oli Annie Besantin ja William Judgen seuraajariita. Tämä kaikki ei kuitenkaan estänyt Pekka Ervastia olemasta mukana Seuran toiminnassa ensin Ruotsissa, ja kun se heräsi Suomessa, hän heti oli innolla mukana. Pekka Ervastista kehittyi ehdottomasti valovoimaisin luennoitsija ja kirjoittaja Suomen Teosofisessa kentässä. Häntä saapui kuulemaan satamäärin ihmisiä. Ennätys lienee tapahtunut Viipurin luennoilla. Hänen tultua sinne vuonna 1907 perustetun Teosofisen Seuran ylisihteeriksi siellä oli kolmella luennolle ensin 400, sitten 600 ja lopulta kolmannella yli 700 henkilöä läsnä.

Teosofia löysi otollisen maaperän Suomen kansasta. Alusta lähtien Pekka Ervastilla oli vahva esoteerisen kristinuskon näkemys. Hän sanoi olevansa Helena Petrovna Blavatskyn ritari ja hän noudatti kehotusta tutustua siihen uskontoon, jonka pariin hän oli syntynyt. Samalla hän paneutui myös Suomen kansan muinaiseen viisauteen, siis Kalevalaan.

Tietäjä-sana tarkoittaa Nyky-Suomen sanakirjan mukaan henkilöä, jolla on jo syntymästä lähtien yliaistisia kykyjä ja tietoa. Pekka Ervast oli tällainen henkilö. Hänen kirjallinen tuotantonsa on aivan ylivertainen muihin sen ajan teosofeihin verrattuna. ”Jeesuksen salakoulussa” (v. 1914) hän sanoo esoteerisen kristinuskon olevan Jeesuksen opetusten seuraamista Vuorisaarnan hengessä. ”Kalevalan avaimessa” (v. 1916) hän avaa kansamme muinaisten tietäjien viisauden.

Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan vaikutukset näkyivät teosofisessa liikkeessä, joka oli kokenut suuren menetyksen Rudolf Steinerin erottua kannattajineen siitä vuonna 1913. Riita koski ”Idän
Tähti” — liikettä, jota Pekka Ervast myöskään ei kannattanut. Rudolf Steinerin herättämien pedagogisten virikkeiden myötä Helsinkiin syntyi Kulmakoulu, joka pyrki pedagogiikassaan huomioimaan ihmisen henkisenä ja eettistä kasvatusta vaativana.

Nämä ristiriidat johtivat lopulta siihen, että Pekka Ervast kannattajineen 14.11.1920 perusti Ruusu-Risti – seuran. Tämä merkitsi hänen työnsä jatkumista rosenkreutselaisena — eli ruusuristiläisen inspiraation alaisena.

Samoihin aikoihin myös kansainvälinen yhteisvapaamuurariliike tuli Suomeen. Pekka Ervast oli siinä mukana ja Ruusu-Ristin sisäinen opetus organisoitui osin sen ympärille. Tämä johti ristiriitoihin ja Ruusu-Risti vapaamuurariustyön itsenäistymiseen v. 1927.

Ruusuristiläisyyden keskeinen sanoma on Pekka Ervastin mukaan se muutos, Uusi Liitto ja sen avaama uusi tie henkisen itsekasvatuksen alueella. Seikka, joka mielestäni tekee Pekka Ervastista tietäjän.

Olen lukenut hänen kirjojaan, esitelmiään ja puheitaan 41 vuotta, ja yhä uudestaan löydän niistä uutta, entistä syvällisempää tietoa elämästä, kuolemasta ja Jumalasta. Voiko korkeampaa tietoa enää olla? Hänen eettinen opetuksensa on korkeinta mandollista mitä tiedän: Vuorisaarnan hengen läpäisemää. Hänen okkulttinen opetuksensa saa tukea H. P. Blavatskyn ja Rudolf Steinerin opetuksista, eikä mitään syviä näkemyseroja ole. Hänen tietäjänsilmänsä osasi nähdä tulevaan naisten yhteiskunnalliseen heräämisen aikaa. Hän ennusti kommunismin kuolemaa, koska se perustui vaiheelle. Hän ennusti Suomen itsenäisyyden, Euroopan Unionin ja yhteisen rahan. Kauemmas tulevaisuuteen hän viittaa siinä, kun hän sanoo, että Ruusu-Ristin tulisi työskennellä tulevan uskonpuhdistuksen eteen. Hänen mukaansa tulee aika, jolloin Euroopasta vain Skandinavia ja osia Pohjois-Saksasta ovat kristittyjä. Muut osat ovat islamilaisten vallassa. Silloin tulisi täällä Pohjolassa syntyä uusi puhdistettu kristinusko, joka olisi valona kaikille kansoille. Tämähän on osin Nostradamuksen ennustus, mutta se lienee toteutuva. Koska se tapahtuu, lienee vielä kaukana, mutta Pekka Ervastin sanoma todellisesta kristinuskosta olisi minusta ainakin sen tulevan uskonpuhdistuksen perusta.

Ruusu-Risti on tehnyt tätä työtä nyt 90 vuotta. Kuinka kauan työ jatkuu, se mielestäni on Korkeimman kädessä.

Onnittelen ja olen kiitollinen, että olen saanut etuoikeuden tehdä työtä Ruusu-Ristissä.