Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 1/2021

Jarmo Anttila

Koronan aiheuttama poikkeusaika on jatkunut nyt yli vuoden ja estänyt Ruusu-Ristinkin toimintaa monin tavoin. Satavuotisjuhla on edelleen pitämättä, konsertteja on jouduttu pitämään ilman yleisöä ja yleisöesitelmiä on peruttu tai rajoitettu alle kymmenen hengen tilaisuuksiksi. Pääsiäisen Matinea toteutetaan tämä vuonna vain striimattuna nettilähetyksenä. Ruusu-Ristin Neuvosto joutuu kuitenkin pitämään yhdistyslain määräämän vuosikokouksen. Siinä tämän vuoden vuosijuhla kokonaisuudessaan.

Mutta mikään ei estä meitä jatkamasta totuudenetsijän sisältörikasta ja antoisaa elämäämme. Saamme hämmästellä yhä kummallisempia salaliittoteorioita, jotka ovat pääsääntöisesti parin viimeisen vuosituhannen ajalta. Viittaan tällä niihin yleisimpiin, kuten juutalaiset ja vapaamuurarit. Eikä rokotevastaisuuskaan ole kovin uusi asia. Elias Lönnrot sai runonkeruumatkoillaan pelätä joskus henkensä puolesta, kun saatiin tietää hänen olevan lääkäri ja antavan isorokkorokotuksia. Kyynisesti voisi todeta, ettei mitään uutta auringon alla. Somen ansiosta nämä uskomattomat teoriat leviävät kuitenkin nopeasti ja saavat kannatusta.

Viime lehteen olin valinnut Viisauden Mestareilta tulleita varoituksen sanoja pyrkimyksistä heidän oppilaiksi. H.P. Blavatsky aloitti aikanaan oman esoteerisen koulun innokkaille pyrkijöille. Sen tarkoitus oli kasvattaa oppilaita varsinaisiksi Mestareiden opetuslapsiksi. Moni lupautui innokkaasti tähän työhön, mutta käytäntö osoitti, että tuon jäsenyyden velvoitteet olivat useimmille länsimaalaisille liian ankarat. Tästä on varsin valaiseva hänen oma kirjoituksensa Tsheelat ja maallikko-oppilaat, kirjassa Mitä on okkultismi. Siinä on surullisia esimerkkejä oppilaiden epäonnistumisista elämän koettelemuksissa. Nuo koettelemuksethan ovat joko älyllistä tai siveellistä laatua. Älyllistä on erottelukyky. Mikä on oleellista ja mikä epäoleellista ja välinpitämättömyys jälkimmäisestä. Nehän ovat viveeka ja vairaagja, nuo joogan ensiaskeleet. Siveellistä on kaikki ne kömmähdykset moraalin ja eettisten valintojen kanssa. Totuuden etsijän esoteerinen koulu on hänen jokapäiväinen elämänsä. Sitä voi tukea ja auttaa jokin ulkoinen järjestö, kuten Ruusu-Risti tai joku muu vastaava. Sitä voi tukea ja auttaa myös joku henkinen opettaja, mutta varsinaisen työn joutuu jokainen tekemään itse. On myös hyvä muistaa, ettei mikään ponnistus mene hukkaan, vaan karma kyllä kiittää tai nuhtelee.

Pekka Ervast perusti Ruusu-Ristin, jotta se kasvattaisi jäseniään ymmärtämään ihmisten veljeyttä, uskontojen ykseyttä ja tukisi heitä pyrkimyksissään oman korkeamman minänsä yhteyteen. Hänen mukaansa jokainen ihminen, joka tulee tällaiseen totuudenetsijäin järjestöön vakavalla mielellä jäseneksi, on jo sytyttänyt hengessään tulen ja Mestarit näkevät tuon liekin. Hän on silloin tullut heidän tarkkailunsa piiriin. Hänen mukaansa jokaisella meistä on jo oma Mestarimme. Voimme päästä tietoiseen yhteyteen hänen kanssaan vain selviämällä kunnialla karmallisista velvollisuuksistamme sekä niistä kokeista ja koettelemuksista, joita varmasti saamme, vaikka emme sitä aina tietäisi ja huomaisi.

Ne koettelemukset ovat se henkinen, yliaineellinen leipä, jota Isä meidän rukouksessa pyydämme. On itseasiassa armollista ettemme aina, varsinkaan alkutaipaleella, edes huomaa epäonnistumisiamme. Emme myöskään muista menneitä elämiämme sillä kuolema on Lethe-virta, joka armollisesti pyyhkii muistimme. Etsimme sitä taivastenvaltakuntaa, vihittyjen tietoisuutta, totuuden pyhää henkeä, joka vasta tekee meistä todellisia ihmiskunnan palvelijoita viisaudessa ja tiedossa. Tulemme silloin osaksi todellista eklesiaa eli pääsemme Mestareiden oppilaaksi.

Tässä lehdessä on jäsentemme kirjoituksia otsikolla ”Miksi olen ruusuristiläinen?” Pidin aiheesta itsekin luennon, joka löytyy nettisivuiltamme. Sen voisi myös kiteyttää näkemykseen kohtalosta joka oli minulle määrätty. En voi muuten ymmärtää oman elämäni kulkua. Toisin sanoen olen tehnyt lupauksen nykyisen inkarnaationi kynnyksellä taivasmaailmassa tehdä tätä ruusuristityötä. Tulin siitä tietoiseksi jo kuusitoistavuotiaana, kun luin ensimmäisiä teosofisia kirjoja. Nyt näen sen selvästi, minkä silloin aavistin ja tunsin.

Minun opettajani totuudenetsijän alkutaipaleella oli Niilo Rissanen, jonka kirjoitus Hermes Trismegistoksesta oli aikanaan Ruusu-Ristilehdessä. Hermes Trismegistos, Corpus hermeticum, Smaragditaulu ja muita hermeettisiä kirjoituksia on ilmestynyt Aatman kustantamana viime vuonna. Tekstit ovat luultavasti 300-100 eaa, ja niissä on muinaista egyptiläistä mysteeriotietoa, tai kuten Klemens Aleksandrialainen totesi 100-luvun lopulla: ”Ne sisältävät kaiken egyptiläisen filosofian”. Toinen suositeltava kirja on Anne Paalon kääntämä Beinsa Dounon Suola, jossa on tuon bulgarialaisen opettajan saarnoja vuosilta 1917-1919. Hän oli siis Pekka Ervastin ja Rudolf Steinerin aikalainen. Hollantilaisen tutkijan Harrie Salmanin mukaan hän oli se kolmas merkittävä opettaja edellä mainittujen myötä, jotka toivat esoteerista kristinuskoa Eurooppaan.

Uusi uskonpuhdistus -aihe on meitä ruusuristiläisiä lähellä ja itse asiassa yksi meidän tehtävistä. P.E. sanoi aikanaan eli sata vuotta sitten, että jos kirkot eivät muuta opetustaan niin ne tulevat kumisemaan tyhjyyttään 2000-luvulla. Vielä yli puolet kuuluu kirkkoon Suomessa, mutta Helsingissä on jo kaupunginosia joissa se on alhaisempi. Viimeisin Kirkko ja kaupunki -lehti (4/25.2.2021) toteaa Kirkon tutkimuskeskuksen viimeisimmän tutkimuksen mukaan: vain 16%, 15-40 vuotiaista sanoo uskovansa kristinuskon opettamaan Jumalaan. Se saakin lehden päätoimittajan Jaakko Heinimäen toteamaan, että ollakseen kristitty, riittää kun edes toivoo, että Jumala on olemassa. Löysin itse juuri Ruusu-Rististä sen maailmankatsomuksen, joka tyydytti minun järkeä ja tunnetta. Se antoi minulle toivon valoisammasta tulevaisuudesta koko ihmiskunnalle.