Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 1/2026

Antti Savinainen

Pekka Ervastin syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta 26.12.2025. Sen kunniaksi järjestettiin Pekka Ervastin elämästä ja työstä luennot Helsingissä ja Siilinjärvellä tammikuun aikana. Luennoitsijoina olivat Pirjo Aalto (Helsinki) ja Erik Gullman (Siilinjärvi).

Ervast oli suomalaisen teosofisen liikkeen pioneeri, jonka vaikutus suomalaiseen henkiseen kulttuuriin oli ja on uskoakseni edelleen merkittävä. Ervastin elinaikana ja senkin jälkeen ruusuristityöhön tuli mukaan monia taiteilijoita. Arvelen tämän johtuneen siitä, että Ervastin opetukset ja aura inspiroivat ihmisiä totuudenetsimiseen ja taiteelliseen luomistyöhön. Hänen työnsä elää Ruusu-Ristissä, Kristosofiassa, Ihmisyyden tunnustajissa ja monessa yksittäisessä totuudenetsijässä.

Kohtasin Ervastin opetuksen ensimmäisen kerran liki 40 vuotta sitten Vuorisaarna-kirjan muodossa. Tapasin ensimmäisen kerran ruusuristiläisiä kesäkurssien iltatilaisuudessa Lieksassa vuonna 1987. Tunsin heti löytäneeni ihmisiä, joiden kanssa olin samalla aaltopituudella. Pari vuotta myöhemmin liityin Ruusu-Ristiin, enkä ole koskaan tätä päätöstä katunut.

Ervastin eettiset ja henkiset opetukset inspiroivat minua edelleen ja uskon vahvasti, että hän kykeni tuomaan esille näkökulmia henkiseen todellisuuteen, joita kukaan muu ennen häntä ei ollut tehnyt. Sen vuoksi pidän tärkeänä, että Ervastin laajan kirjallisen perinnön keskeisimmät osat käännetään sujuvalle englannin kielelle. Tämä on yksi tapa, jolla hänen työnsä jää osaksi ihmiskunnan henkistä kulttuuria. Toinen tapa on vähintään yhtä tärkeä: Ervastin teosofiset opetukset täytyy viedä elämän käytäntöön. Joka päivä voimme kysyä itseltämme: olenko tänään ollut rauhallinen, puhdas ajatuksissani, rehellinen, anteeksiantava ja rakastava? Tämä elämän esoteerinen koulu on kaikille avoin joka hetki.

Lainaan Ervastin tunnelmia 100 vuoden takaa, jolloin hän täytti 50 vuotta. Ervast julkaisi tämän Ruusu-Risti-lehden Toimittajalta-palstalla tammikuussa 1926:

Vaelsin kuin satumaailmassa viime joulukuun 26 p:nä, jolloin ystäväni viettivät 50:ttä syntymävuottani juhlallisuuksin, jommoisista en olisi osannut uneksia… Ihanan ihanat kantaatit, melodraamat ja laulut, monilukuiset esitelmät ja puheet, runot ja adressit, noin seitsemänkymmentä kirjettä ja sähkösanomaa, toistakymmentä lahjaa, kukkia ja ruusuja –kaikki, kaikki minulle omistettu. Jos en muutamana edellisenä vuotena olisi tottunut siihen, että syntymäpäivääni rakkaudella muistettiin, en varmaan olisi kestänyt tätä hyvyyden, ystävyyden, rakkauden ja luottamuksen tulvaa. Nyt saatoin hillitä liikutustani ainakin johonkin määrin ja muuttaa sitä kevyeksi, tekisi mieleni sanoa yli-inhimilliseksi iloksi. Kaikki mitä minulle annettiin, kannoin hengessäni elämän pyhälle alttarille ja laskin, sydän täynnä kiitosta, ainoan suuren tietäjän ja vihkijän jalkojen juureen. Siten ystävät hyvyydessään antoivat minun viettää päiväni totuuden temppelin äärettömässä pyhätössä, jossa taivaallisten kuorojen laulut hiljaisina kaikuivat.

Kuopiossa 11.2.2026

Antti Savinainen