Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 2/2021

Jarmo Anttila

Lähes poikkeuksetta jokainen sukupolvi joutuu kokemaan poikkeuksellisia oloja. Milloin on kysymyksessä sota, luonnonmullistukset, nälänhätä tai helposti leviävät sairaudet eli pandemiat. Suomessa olemme tottuneet varsin vakaisiin ja turvallisiin oloihin. Olemme oppineet elämään luontomme ääri-ilmiöidenkin kanssa ja nälänhätä oli viimeksi 1860-luvulla. Sota ja sairaudet ovat sen sijaan koetelleet meitä viimeisen sadan vuoden aikana. Espanjantauti eli pilkkukuume koetteli sata vuotta sitten suomalaisiakin ja kuolleita oli eri lähteiden mukaan 19 000 – 27 000. Juuri kansalaissodasta selvinnyt kansakunta sai vielä uuden vitsauksen päälleen. Tuosta ajasta kirjoittaa P.E : ” Viime vuosina on ollut huomattavissa paljon liikettä henkimaailmassa, johtuen semmoisten vainajien suuresta tulvasta, jotka äkillisen kuoleman tempomina ovat joutuneet suuren meren toiselle rannalle. Näiden vainajien opettamisessa ja ohjaamisessa on ollut paljon työtä niillä, jotka varhemmin kuolleina ovat kotiutuneet henkimaailman elämään ja liittyneet ns. auttajien joukkoon, johon kuten tunnettu kuuluu eräitä sielullisesti kehittyneitä eläviäkin ihmisiä ”öisillä retkillään”. Nämä auttajat muodostavat kouluja ja seuroja, joissa uusia tulokkaita on sekä lohdutettu että opetettu. He ovat perustaneet sairaaloita ja virkistyskoteja sekä ihmis- että eläinvainajia varten. ” Tietäjä 2/1919 s.62.

P.E:n kirjoitus koski lähinnä sodissa kuolleita, mutta sama koskee tietysti kuolleita yleensäkin. Jotenkin liikuttava oli maininta eläinvainajista, joista pidetään huolta. Noista vuosista selvittiin ja seuraavan kerran kansaamme koetteli sotavuodet. Nämä kaikki ovat olleet kansamme karmaa. Sota-aika koetteli tietysti myös Ruusu-Ristin toimintaa monin tavoin. Pommitusten pelossa oli kokoontumiset kielletty lähes koko sodan ajan. Otimme täten osaa kansamme karmaan. Toimintaamme ovat estäneet tulipalot Helsingin Kulmakoulun temppelissä, vesivahingot Merimiehen kadulla ja Siilinjärvellä. Sitten oli vielä temppelin menetys Jyväskylässä kristosofeille. Työmme on kokenut lukuisia ulkoisia esteitä menneinä vuosikymmeninä. Myös sisäiset ristiriidat ovat meitä koetelleet. Kaikki ne ovat koetelleet meidän uskoa aatteeseemme ja ihanteisiimme. Näin kuuluu ollakin, sillä yhä uudelleen meidän pitää antautua elämän koeteltavaksi ja tutkittavaksi. Karman ymmärtäminen antaa meille näkökulman myös nykyiseen pandemiaan, joksi se on määritelty. Se on ihmiskunnan karmaa, olkoon sen syy ja alkulähde mikä hyvänsä.

Jeesus kehotti seuraajiaan olemaan maan suola. Mutta jos suola käy mauttomaksi se heitetään pois ja tallotaan. Hän kehotti seuraajiaan olemaa maailman valo. Valo syntyy siitä, että ihmiset näkevät heidän keskinäisen rakkauden ja valoisan maailmankatsomuksen, jotka eivät pelkää kuolemaa ja kärsimystä. Tässä on ne viitat tulevalle sadalle vuodelle Ruusu-Risti työhömme. Kun yritämme kulkea vuorisaarnan viitoittamaa polkua henkisellä tiellämme niin emme joudu harhaan.

Toivotan kaikille lukijoille virkistävää kesää