Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 2/2023

Jarmo Anttila

Me sanomme olevamme totuuden etsijäin seura. Kyynisesti hymähtäen voisi todeta, eikö totuutta etsitä lähinnä yliopistoissa ja tutkijoiden sekä tiedemiesten laboratorioissa. Emme väitä vastaan, vaan voimme todeta, että näin todella tehdään ja saamme kiittää heitä monista elämäämme helpottavista keksinnöistä. Tiede on tunkeutunut yhä syvemmällä aineen salaisuuteen ja se onkin paljastunut olevansa yhä pienempiä hiukkasia, enemmän taikka vähemmän vain voimapyörteitä, jotka ovat kuitenkin massaltaan ja energialtaan vain pieni osa maailmankaikkeudesta. Suurin osa onkin pimeää ainetta ja energiaa, joista ei kuitenkaan tiedetä mitä ne ovat. Isis on yhä hunnutettu ja tavallinen kuolevainen ei tuota huntua voi nostaa. Maailman kaikkeus on paljastunut yhä suuremmaksi ja galakseja on satoja miljardeja. Onko kaikki tämä vain sattumaa ja tarkoitusta vailla? Tiede ei anna vastausta tähän kysymykseen. Uskonnot ovat pyrkineet antamaan vastauksia näihin perimmäisiin kysymyksiin ja siten antaneet elämälle merkitystä. Elämme kuitenkin yhä maallistuneempaa aikaa, eikä uskontojen antamat vastaukset tyydytä, vaan halutaan uskoa tieteeseen.

Mikä on sitten se totuus mitä me etsimme? Kun teosofien liike 1875 sai alkunsa, niin se julisti, että totuus on korkein uskonto ja Ruusu-Ristin perustajajohtaja Pekka Ervast sanoi, että totuudellisuus on korkein hyve.

Noin 2000 vuotta sitten käytiin keskustelua kahden miehen välillä. Toinen oli roomalainen, oletettavasti sivistynyt virkamies, joka oli mahdollisesti kuitenkin joutunut epäsuosioon, koska oli joutunut maaherraksi Jerusalemiin. Hän oli Pontius Pilatus. Hänen tehtävänänsä oli pitää Rooman lakia ja järjestystä yllä varsin kuumaveristen juutalaisten ja Jerusalemissa oletettavasti silloin asuneiden muidenkin kansojen ja uskontojen välillä. Juutalaiset itsekin olivat jakautuneet fariseuksiin, saddukealaisiin, essealaisiin ja helootteihin. Farisealaiset olivat kirjanoppineita, tiukan Tooran tulkinnan mukaan eläviä. Heistä Jeesus puhui usein varsin pilkallisesti. Saddukealaiset olivat enemmistö kansasta, joille uskonto oli lähinnä tapakulttuuria. Essealaiset olivat varsin pieniä askeettisia luostariyhteisöjä, joille henkilökohtainen kilvoittelu oli tärkeintä. On ilmeistä, että ainakin Johannes Kastajalla ja Jeesuksella oli yhteyksiä essealaisiin. Helootit olivat taas lähinnä poliittisia kiihkoilijoita, jotka tahtoivat vapautua Rooman vallan alaisuudesta ja perustaa oman juutalaisen valtakunnan. Roomassa vallitsi uskonnon vapaus ja sen suurin temppeli oli Pantheon (v. 27 eaa.), seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille pyhitetty temppeli, joka tosin on nyt muutettu katoliseksi kirkoksi. Pilatus oli ehkä kuullut huhuja uudesta juutalaisten lahkosta. Olihan Herodes jo mestauttanut Johannes Kastajan. Juutalaiset syyttivät Jeesus Nasaretilaista Jumalan pilkasta ja vaativat hänelle kuolemantuomiota. Hän kuulusteli Jeesusta, mutta ei löytänyt hänestä syytä tuomioon. Evankeliumit kertovat hieman eri tavoin tuon kohtaamisen. Hän kysyi Jeesukselta: Mikä on totuus? Jeesus kuitenkin vaikeni. Pilatus pesee kätensä eikä halua tuomita syytöntä miestä. Hän kuitenkin ruoskituttaa Jeesuksen ja sanoo: Ecce homo! Katso ihmistä! Kansa huutaa: Ristiinnaulitse!

Jeesus oli sanonut oman opetuksensa olevan tie, totuus ja elämä. Pilatukselle hän ei vastannut koska näki että siinä tilanteessa oli parempi vaieta. Voiko kysymykseen oikeastaan antaa edes vastausta toiselle? Totuuden voi vain itse kokea ja löytää. Perimmäinen totuus on Jumala, ihminen Jumalan kuvana, ihmiseen kätketty salaisuus olemassaolon päämääränä. HPB:n Salaisen Opin mukaan emme voi tietää olemassaolon perimmäistä syytä. Kaikki mystikot kuitenkin julistavat kuin yhdestä suusta, että se on kaiken läpäisevä rakkaus ja autuus. Se on ollut heidän kokemuksensa. Mutta vaikka sen kuinka meille niin sanoo, niin uskommeko me sen tai ymmärrämme, ellei meillä ole itsellä siitä kokemusta.

Jeesuksen tie on hänen opetuksensa Vuorisaarnassa. Se on puhdistuksen tiellä kulkemista ja sillä kulkeminen voi kestää monta elämää. Vanha sääntö on, että täytyy ottaa eettisen itsekasvatuksen tiellä kaksi askelta edistyäkseen tiedon tiellä yhden askeleen. Myös Buddha oivalsi valaistuessaan, että totuuden tietoon johtaa tie, jonka hän nimesi jaloksi kahdeksankertaiseksi poluksi.

Kevät on ollut Ruusu-Ristissä työn täyteinen ja sisältänyt myös onnistuneita juhlia. Matinea oli tänä vuonna erityisen onnistunut ja olisi kyllä toivonut suurempaa yleisöä noin taiteellisesti korkeatasoiseen juhlaan. Musiikki oli Bachia eli ylevää ja kaunista pääsiäisen tunnelmassa. Erityisen koskettavaa oli kolmen lausujan, Johanna Ekman, Hanna Huttunen ja Taru Rutanen, Platonin Valtio VII kirjasta, luolavertaus osio. Suurin osa meistä ihmisistä on kahlehdittu vielä viiden aistin vankilaan ja katsomme vain varjokuvia. Samalla se on vielä suoja meidän kehittymättömälle mielellemme. Puhdistamaton mielemme ei kestäisi henkimaailman todellisuutta. Ihmiskunnan edelläkävijät ovat murtaneet kahleensa ja nähneet enemmän. Emme kuitenkaan tahdo heitä uskoa, kun he ovat kertoneet näkemästään. Uskon kuitenkin valoisaan tulevaisuuteen. Yhä useampi ihminen herää totuudenetsijäksi.

Ruusu-Risti lehti toivottaa lukijoilleen virkistävää kesää!