Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 3/2022

Jarmo Anttila

Suomen kesä helli meitä Ruusu-Ristin kesäkursseilla, jotka vietettiin ensimmäistä kertaa Kreivilän tunnelmallisessa kurssikeskuksessa. Se tarjosikin meille hyvät olosuhteet onnistuneille kursseille. Ennen kaikkea se antoi mahdollisuuden veljelliseen yhdessäoloon, koska majoitus, ruokailu ja kokoustilat olivat samassa pihapiirissä. Helteisten päivien hyvää mieltä lisäsi mahdollisuus saunoa ja uida.

Kaikki oli siis kohdallaan, kun kävimme Pekka Ervastin Pahan voittaminen kirjan viiden ensimmäisen luvun pariin. Kirja ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä, vaikka PE osaa pukea vaikeatkin aiheet ymmärrettävään ja helposti lähestyttävään muotoon. Kirja on kuitenkin varsin okkulttinen ja ehkä siksi se ei ole ollut koskaan kesäkurssikirjana.

PE sanoi aikanaan, että pahan probleema tulee koko ajan yhä vaikeammaksi ratkaista. Mikä on lopulta totta ja oikein on aina ollut kiistelyn kohteena ja jakanut meitä eri ryhmiin. Uskontojen, kansojen ja kulttuurien käsitykset eivät hyvästä ja pahasta ole suinkaan samat. Toisen pyhä sota ja kunniallinen marttyyrius on toiselle mitä törkeintä terrorismia. Sodissa on aina totuus hävinnyt ensimmäisenä ja tilalle tullut omia toimia tukeva propaganda.

Mikä on sitten pahan perimmäinen syy? Onko olemassa kaksi lähes tasaväkistä olentoa, Jumala ja Saatana, jotka kamppailevat meidän sieluistamme? Toki sanotaan, että Jumala on kaikkivaltias, mutta sitten herää kysymys. Miksi hän sallii kaiken pahan? Tätähän on ihmiskunta pohtinut jo vuosituhansia filosofien ja uskontojen avulla. Teosofia ratkaisee pulman sanomalla, että pahan mahdollisuus on tietysti absoluuttisessa jumaluudessa, olemassaolossa itsessään. Rajoittunut muoto, tajunta, ihminen, voi ilmentää tuota pahaa. Hänellä täytyy olla vapaus siihen, koska ilman tuota vapautta ei olisi mitään hyvän ja pahan koulua, jota me ihmisinä käymme. Monet enkeliolennot tässä aurinkokunnassa palvelevat ihmiskuntaa tässä koulussa ja voivat siten olla kätkeytyneenä pahan naamion taakse.

Kuten teosofia opettaa, emme voi tietää olemassaolomme perimmäistä syytä. Se vain on. Sillä on kuitenkin selkeä tarkoitus. Sanotaan että se uinuu kivessä, herää kasvissa, liikkuu eläimessä ja ihmisen tarkoitus on oppia hyvän ja pahan arvoitus tullakseen enkeliksi. Hän on silloin oppinut palvelemaan ja toteuttamaan Jumalan tahtoa maan päällä. PE toteaa: ”Ihmisen tarkoitus on vapautua alemmasta minästä, pahasta, ja tulla kokonaan hyväksi, tulla enkeliksi ja Jumalaksi. Mehän voimme nimittää näitä asioita eri tavoin. Kun ihminen on lopullisesti luopunut pahasta ja voittanut itsessään pahan ja saavuttanut enkeliasteen, silloin ihmiselle avautuu jotakin uutta, ja hän näkee uusia mahdollisuuksia edessään. Aivan aavistamattomia, suurenmoisia ja lumoavia mahdollisuuksia kaikessa autuudessa ja onnellisuudessa avautuu hänelle.” (Pahan voittaminen s. 31) Perinteisessä teosofisessa opetuksessa ihmisestä on tuolloin tullut arhat ja hän voi valita ettei enää jälleensynny, vaan vapautuu samsarasta, elämän pyörästä.

On kuitenkin olemassa vielä korkeampi bodhisattvatie, jossa sitoudutaan jatkamaan suuren jumalaisen suunnitelman toteutumista ihmiskunnassa. Tätä tietä opettaa pohjoisbuddhalainen Mahajaanakoulukunta ja myös meidän edustama ruusuristiläisyys. Tällä tiellä korkein opetus on Vuorisaarnassa ja siinä olevassa eettisessä ja moraalisessa täydellisyydessä. Se on kaukana toisia tuomitsevasta ja ahdasmielisestä ns. kristillisyydestä tai minkään muun uskonnon rajoittuneesta maailmankatsomuksesta. Se kehottaa meitä rakastamaan vihollisiakin, ei vain lähimpiä ihmisiä. Vain harvat siihen vielä pystyvät, sillä onhan tämä luomistyö vielä pahasti kesken. Siinä on kuitenkin selvä suunnitelma ja tarkoitus. Tätä kysymystä pohdittiin myös YTR:n kevätseminaarissa ja viikonlopussa Kreivilässä. Tästä esimerkkinä lehtemme kaksi artikkelia. Niin monet kärsivät elämänsä tarkoituksen ja merkityksen puutteesta.

Jos taas on oivaltanut sen kuten hiljattain edesmennyt taiteilija Vesa-Matti Loiri, niin voi tyynesti odottaa kuolemaansa. Hän oli valmistautunut suureen seikkailuun, josta tiesi palaavansa jatkamaan elämäänsä uudessa roolissa. Harmillisesti julkisuudessa tosin aina puhutaan yleensä uudestisyntymisestä, joka on aivan eri asia. Todellinen uudestisyntyminen on henkinen vihkimyskokemus ja jonkin asteinen valaistuminen. Tätä ei pidä myöskään sekoittaa mielen muutokseen, henkiseen kääntymykseen, joka toki sekin on käytävä läpi jossain vaiheessa. Se on mielen muutos, johon Johannes Kastaja meitä kehotti. Jeesus sanoi, että ihmisen on uudesti synnyttävä vedestä ja hengestä. Vedestä syntyminen on mielen muutos, parannus ja hengestä syntyminen on tulikaste ja siksi siihen liitetään valaistumisen käsite.

Suuressa jumalallisessa suunnitelmassa pahalla ja sitä seuraavalla karmallisella kärsimyksellä on oma roolinsa. PE kuitenkin toteaa, että vaikka tämä ihmiskunnan tie tässä koulussa on pitkä, niin paha on kuitenkin vain ohimenevä varjo, kuin painajaisuni joka päivän tullen haihtuu. Mutta jo pienikin ymmärrys ruusuristiläisistä opetuksista vapauttaa meidät monista peloista ja avaa uusia mahdollisuuksia omalla elämän polulla.