Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 3/2025

Antti Savinainen

Ruusu-Ristin kesäkurssit pidettiin perinteiseen tapaan Jyväskylän Temppelillä 27.6.-2.7.2025. Osallistujia oli hyvin paikalla ja mukana oli useita ensikertalaisia. Ohjelmaa riitti aamusta iltaan. Lauantai-iltana pidettiin kysymys- ja keskustelutilaisuus ruusuristiläisyydestä. Eräs Ruusu-Ristiin tutus- tuja kysyi pahan vastustamattomuudesta ja aseettomuudesta. Aiheista syntyi mielenkiintoinen keskustelu, vaikka kysyjä tulkitsi pahan vastustamattomuuden kovin eri tavalla kuin Ruusu-Ristissä on tavallisesti tehty. Sunnuntai-iltana saimme nauttia upeasta konsertista ”Oopperaa & Melodraamaa – nainen runoudessa ja mytologiassa”. Pinja Ukkola soitti pianoa ja sopraano Maija Rautasuo ja mezzosopraano Fanny Henn esittivät lausuntaa ja tietysti lauloivat. Itseäni säväytti erityisesti mestarillinen Yön kuningattaren aaria Mozartin Taikahuilu-oopperasta. Taiteilijat saivat lopuksi ansaitsemansa aplodit. Maanantai-iltana vuorossa oli Sveitsin veljemme Pekka Kososen ”Itsetietoisuutta liikkeen avulla”, jossa saimme tehdä konkreettisia liikeharjoituksia.

Tällä kertaa kurssikirjana oli Pekka Ervastin Vihkimyksen polku ennen ja nyt. Ervast avaa hengen elämää jo johdanto- luvuissa hyvin syvällisellä tavalla. Filosofisesti suuntautunut totuudenetsijä voi päästä siihen näkemykseen, että kaikki on suurta elämää ja olemassaoloa. Yksilön elämä on vain pieni osa suurta Elämää. Tämä oivallus voi herättää etsijässä myötätunnon toisia ihmisiä ja muitakin eläviä olentoja kohtaan. Ervast kutsuu tätä ”myötätunnon vihkimykseksi” ja korostaa myötätunnon merkitystä seuraa- valla tavalla: Tämä on hyvin tärkeä psykologinen kokemus jokaiselle totuudenetsijälle. Hänen täytyy saavuttaa tätä ylevää myötätuntoa ja sääliä. Ei hän pääse millään okkultisella tiellä eteenpäin, ellei hän ole ensin käynyt tämänlaatuisen myötätunnon vihkimyksen lävitse: kuinka pieniä ja mitättömiä me olemmekaan suuressa kosmisessa meressä!

Henkisen tien kulkijakaan ei ole vapaa persoonallisista motiiveista. Liikkeelle on kuitenkin lähdettävä. Valmistavalla puhdistuksen tiellä ihminen voi korjata suuntaa, ja myös motiivit voivat korjautua oikeammiksi. Asia muuttuu vakavammaksi, kun ihminen lähestyy ”okkultismin pyhää temppeliä”. Tällöin oikean tien alku on Ervastin mukaan siinä, että ihminen osaa sanoa itselleen: Minä en tahdo mitään kehitystä; minä en tahdo mitään valtaa; minä en tahdo mitään kunniaa; minä en tahdo tulla vihityksi mihinkään veljeskuntaan; ainoa, jota ilman en voi olla on Jumala.

----

Aloitin kesällä golf-harrastuksen. Siinä on monia hyviä puolia. Toisen onnistumisesta iloitaan ja siitä annetaan kannustavaa palautetta. Olen myös huomannut, että golfissa on mukana muitakin henkisiä elementtejä: mielen hallintaa ja mindfulness-harjoitusta. Kuinka reagoin, kun lyönti ei onnistu (ja näin käy vielä varsin usein)? Menetänkö malttini sisäisesti, vaikka kyseessä on lopulta aivan mitätön asia. Eräs ystäväni kertoi, kuinka golf auttoi häntä vapautumaan suuttumalla reagoimisesta. Hänelle oli vaikea kestää pettymyksiä golfkentällä ja useita mailoja meni rikki tunteen purkauksien seurauksena, kunnes hän oppi, että hänen ei tarvitsekaan suuttua. Epäonnistumiseen voi suhtautua aivan rauhallisella mielellä ja ajatella vain sitä, miten tästä jatketaan. Näin kannattaa toimia elämässä yleensäkin. Siitä versoo uusi elämänymmärrys ja myötätunto.

Hyvää syksyä kaikille Ruusu-Risti-lehden lukijoille!

Antti Savinainen