Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 4/2020

Jarmo Anttila

Ruusu-Risti 100 vuotta

Vuoden alussa tuntui siltä kuin tähdet olisivat kohdallaan viettää Ruusu-Ristin satavuotisjuhlia marraskuun 14. päivänä. Aivan kuin henkisestä maailmasta olisi tullut inspiraatiota ennen kaikkea taiteen tutkijoille. Aivan kuten taiteilijat inspiroituivat teosofiasta, niin nyt oli tutkijoiden vuoro löytää tämä lähde joka innoitti taiteilijoita. Tästä osituksena oli upea Niina Kokkisen kuratoima näyttely Salatun tiedon tie Villa Gyllenbergissä 3.6.-11.10.2020. Näyttely sai paljon huomiota lehdissä ja oli kävijämenestys. Näyttelyssä oli myös useita meidän Temppelissä olevia teoksia. Uuden etsijät -hankkeen myötä myös muut tutkijat ovat innostuneet esoterian ja okkultismin vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan 1900- luvun alkuvuosikymmeninä. Merkittävin vaikuttaja tällä saralla oli tietysti täällä Suomessa Pekka Ervast (1875-1934). Koko ajan tulee myös uutta tutkimusta hänen merkityksestään suomalaisen kulttuurielämän silloisten vaikuttajien ja miksei myös myöhempienkin inspiroijana.

Monissa työryhmissä järjestömme puitteissa alettiin valmistautua tähän juhlavuoteen ja sen tapahtumiin. Korona esti kevään toiminnan lähes täysin ja syksyn myötä tuli yhä tiukempia rajoituksia kokoontumisiin. Suunnitellut satavuotisjuhlat on nyt siirretty ensi vuoden pääsiäiseen ja toiminta on nyt rajattu vain alle kymmenen hengen ryhmiin ja yleisötoiminta lopetettu toistaiseksi.

Pitkin syksyä on yleisöesitelmien kävijöinä ollut kuitenkin uusia kasvoja koronasta huolimatta. Vaikka juhla siirrettiin, niin päätimme pitää avoimet ovet Ruusu-Ristin Temppelissä 16.-21.11. Siellä kävikin noin satakunta kiinnostunutta tutustumassa temppeliimme ja juttelemassa kanssamme.

Aija Tuukkala yhdessä esitelmäpianistimme Pinja Ukkolan kanssa on suunnitellut konserttikiertueen, Per speculum in enigmatae, ruusuristiläisten säveltäjien sävellyksistä. Konsertti on tarkoitus toteuttaa eri paikkakunnilla kevään aikana.

Tätä kirjoittaessa, nyt marraskuun lopulla, Helsingin konsertti on mahdollista toteuttaa vain videotallenteena ilman yleisöä. Aika näyttää miten muille paikkakunnille suunniteltujen konserttien käy.

Tässä lehdessä on Uuno Poreen ja Eino Krohnin kirjoitukset Ruusu-Rististä ja sen aatemaailmasta. He olivat P.E:n aikalaisia ja ovat jo edesmenneitä vuosikymmeniä sitten. Heidän panoksensa Ruusu-Ristille on ollut merkittävä. Tulin Ruusu-Ristiin vuonna 1972 jolloin Uuno Pore oli johtaja ja Eino Krohn varapuheenjohtaja. Heidän tietämys, sivistyneisyys ja henkevyys teki suuren vaikutuksen minuun silloin. Asuin perheeni kanssa Helsinkiin muutettuamme 1979 Munkkiniemessä ja lähes Poreiden naapurissa. Pääsinkin usein esitelmien jälkeen heidän kyydissä kotiin. Kun Uuno Pore kuuli minun opiskelevan sepäksi, kertoi hän harrastaneensa kuparinpakotusta. Myöhemmin hän antoi minulle kuparinpakotuspunsselinsa. Liekö tuo ollut enne?

Kun sitten Uuno Pore (19.12.1905 - 30.1.1982) kuoli niin tuli tietysti kyse seuraajasta. Ruusu-Ristin silloisten sääntöjen mukaan johtajan virka oli elinikäinen ja hänellä oli oikeus nimittää seuraajansa. Pekka Ervast ei aikanaan ollut nimennyt seuraajaansa. Hilda Pihlajamäki oli kuitenkin toiminut pitkään P.E:n oikeana kätenä ja hänen valintansa tehtävään oli yksimielinen Ruusu-Ristin Neuvostossa. Hänen kuoltua tuli ilmi, että hän oli nimennyt seuraajakseen Uuno Poreen. Hilda toimi virassa 1934-1952 ja Uuno vuodesta 1952-1982. Uuno Pore ei nimennyt seuraajaansa ja myös viran elinikäisyys aiheutti keskustelua Neuvoston piirissä. Uudeksi johtajaksi valittiin eversti Kalervo Kankaanpää pääsiäisenä 1982. Jouduin mukaan päätöksentekoon koska olin tullut valituksi Neuvoston jäseneksi 20. helmikuuta yhdessä Jarmo Ikolan, Dan Sundellin, Olli Kanniaisen ja Ilona Ollikkalan kanssa. Neuvoston piti päättää kolmessa kokouksessa yksimielisesti Johtajan viran määräaikaisuudesta.

Olin niin ”ervastilainen”, että katsoin ettei P.E:n asettamia sääntöjä saa muuttaa kaikkien muiden ollessa kuitenkin sitä mieltä. Vasta Eino Krohnin puhe sai minut alistumaan enemmistön tahtoon.

Liekö nykyinen 30-vuotinen johtajana olo karmallinen seuraus tuosta kannastani. Kalervon työ alkoi valoisasti ja uudistavassa hengessä, mutta keskeytyi hänen äkilliseen kuolemaan 1.5.1984. Taas keskusteltiin seuraajasta ja Niilo Rissanen oli ylivoimainen ehdokas. Hän kuitenkin kieltäytyi ja Eino Krohn joutui toimimaan jonkin aikaa vt. johtajana.

Lopulta valituksi tuli Heikki Ahonala 6.1.1985. Johtajan toimikausi oli lyhennetty kolmeen vuoteen. Heikki oli toiminut vuosikymmenet Ruusu-Ristin kirjallisuusseuran johtajana ja oli ammatiltaan hotellinjohtaja. Heikin johdolla on myös rakennettu Ruusu-Ristin nykyinen temppeli Merimiehenkadulle. Kulmakoulun toimitilat oli menetetty jo 80-luvun alussa peruskoulu-uudistuksen myötä, joka kielsi yksityiset oppikoulut Suomessa. Vain erityisluvalla sai jäädä Helsingin, Tampereen ja Lahden steinerkoulut. Heikki oli visionääri ja karismaattinen johtaja. Hän perusti Merimiehenkadulle kirjakahvila Kirjokannen, jossa oli kahvilan lisäksi kirjakauppa ja toimitiloja. Se ei kuitenkaan lopulta menestynyt ja jouduttiin lakkauttamaan. Heikin aikana elpyi Lieksan ryhmän toiminta. Ryhmän toiminta on myöhemmin jatkunut Kuopiossa Elämänopistona ja Siilinjärvellä Ruusu-Risti temppelissä.

Minut valittiin johtajaksi 13.1.1991, ja jouduin varsin suuriin saappaisiin. Olin kuitenkin lupautunut tähän työhön jo nuorena ja lupaus oli pidettävä. Eikä minun toki ole tarvinnut tehdä sitä yksin vaan ympärillä on ollut veljiä opastamassa ja tukemassa.

Edustamme Pekka Ervastin ruusuristiläis-teosofista maailmankatsomusta ja tuomme sitä esiin kykyjemme ja ymmärryksemme mukaan. Eikö sitten hänen jälkeensä ole tullut mitään uutta tietoa ja ilmoitusta maailmaan? Monet ovat innoissaan uusista opettajista ja opetuksista. Minun on kuitenkin tunnustettava, että katson kaikkea uutta ilmoitusta ervastilaisten ruusuristiläisteosofisten silmälasien läpi. Niitä on hionut Buddhan opetukset ja Jeesuksen vuorisaarnan etiikka. Näin olen ymmärtänyt tehtäväni Ruusu-Ristin johtajana. Tämä on mielestäni se luja perusta, jolle Ruusu-Risti on rakennettu ja se on kestänyt sata vuotta. Mikään muoto ei ole kuitenkaan pysyvä tässä aineen maailmassa, mutta edellä mainitsemani totuudet ovat kestäneet jo 2600 vuotta, enkä ole löytänyt vielä parempia ja suurempia.

Joka tahtoo tutustua tarkemmin Pekka Ervastin suureen elämäntyöhön saa siitä hyvän käsityksen Erik Gullmanin kirjoittamasta elämänkerrasta Totuus on korkein hyve. Kirja on vuosikymmenten valtavan tutkimustyön tulos ja aineisto on kirjaa varten ollut pakko supistaa saamaansa muotoon. Kirjassa on kuitenkin kaikki oleellinen Pekka Ervastin elämästä ja ajasta suomalaisen kulttuurin yhtenä merkittävänä tekijänä ja uuden aikakauden airuena.

Ruusu-Risti lehti toivottaa lukijoilleen
Hyvää Joulua ja antoisaa uutta vuotta.