Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 4/2023

Jarmo Anttila

Tämän pääkirjoituksen laatiminen on tuntunut erityisen vaikealta. Mitä ihmettä minä nyt sanoisin? Olen päättänyt luopua Ruusu-Risti ry:n johtajan tehtävistä ja tämän lehden päätoimittajan tehtävistä. Olen ollut tässä tehtävässä 33 vuotta ja samalla saavuttanut myös 70 ikävuoden virstanpylvään. Koen, että nyt on aika väistyä ja antaa tilaa nuoremmille. Virkakauteni on ollut poikkeuksellisen pitkä ja oikeastaan minulle itselleni arvoitus. Ehkä se on ollut dharmani.

Minulla oli onni löytää teosofia jo kuusitoistavuotiaana. Yhden ainoan kirjan luettuani olin mielestäni löytänyt totuuden elämän tarkoituksesta, karmasta, jälleensyntymisestä ja ihmiskunnan veljeydestä. Minut valtasi suuri sääli ihmisiä kohtaan, jotka elävät täällä tietämättä elämänsä tarkoitusta. Olisin halunnut huutaa heille näkemästäni totuudesta kuin Franciscus Assisilainen alastomana torilla: Rakkaus! Teinipojan maailma on varsin mustavalkoinen ja ehdoton. Noihin aikoihin kävin keskustelua erään sukulaismiehen kanssa ja hän kysyi: Mitä sinä Jarmo aiot tehdä elämässäsi? Sain vision, että minun tehtäväni oli puhua teosofiasta. Hän varmaan ihmetteli vastaustani, mutta ei kyllä yrittänyt kääntää minua mihinkään muuhunkaan näkemykseen. Teosofinen valistus ja propagandatyö tuli siis aivan kuin näkynä minulle, vaikka en ollut vielä edes liittynyt mihinkään teosofiseen järjestöön. Olen noudattanut H.P.B:n Hiljaisuuden äänessä olevaa neuvoa: Ellet voi olla aurinko, ole nöyrä kiertotähti. Ah, jos olet estynyt loistamasta niin kuin keskipäivän aurinko alati puhtaalle lumihuippuiselle vuorelle, valitse silloin, oi noviisi, jokin vaatimattomampi tehtävä. Näytä tietä – vaikkapa hämärästi ja suuren joukon huomaamatta – kuten iltatähti näyttää niille, jotka kulkevat pimeässä.

Aina on siis joku, joka tietää ehkä vielä vähemmän ja hän voi ilahtua kuullessaan henkisiä opetuksia. Toivon voineeni täten auttaa ihmisiä.

Tämän olen kokenut omaksi tiekseni, sillä enhän minä oikeasti mitään tiedä. Minulla on kuitenkin usko ja luja luottamus teosofisiin opetuksiin ja ennen kaikkea Pekka Ervastin ruusuristiläiseen opetukseen. Hän avasi minulle esoteerisen kristinuskon ja Kalevalan mysteereitä niin, että olen niistä ollut ikäni innoittunut. Kaiken kirjoittamani ja puhumani taustalla on ollut vain vajavainen ymmärrys siitä mitä olen lukenut ja mitä olen kuullut kerrottavan. Tämä on ollut sikäli helppoa, ettei minun ole tarvinnut keksiä omia ”totuuksia”.

Karmani on ollut täten varsin suotuisa ja olen saanut olla samalla aitiopaikalla tekemässä teosofista ekumeniaa täällä Suomessa. Eri seurojen välit olivat varsin muodolliset vielä 1980-luvulla. Mielestäni keskinäinen ymmärrys ja kunnioitus on lisääntynyt ja saanut aikaan hedelmällistä yhteistyötä teosofien valistustyön ja veljeyden merkeissä.

Elämme haastavia aikoja ja muutoksen tuulet ravistelevat meitä kaikkia. Ei vain ulkoisesti sotien, sairauksien, ilmaston ja maahanmuuton myötä. Kolonialismin aikaisten hirmutöiden ja yhä jatkuvan taloudellisen ryöstön karmalliset velat alkavat tulla maksuun. Teosofian keskeinen tavoite on ollut poistaa tietämättömyyden synkkää verhoa ihmiskunnan yltä. Uskonnot ovat koettaneet opettaa eettisiä ohjeita ihmiskunnalle. Valitettavasti uskontoja on käytetty ja yhä käytetään siten, että niiden avulla oikeutetaan väkivaltaa. Tätä pimeyttä vastaan teosofia tuli maailmaan. Jeesus vertasi opetuksiaan suolaan ja hapatukseen. Suolaa ei tarvitse kuin vähän ja se kutsuu maut esiin. Hapatus on taikinajuuri, jota tarvitaan myös vain nokare ja se hapattaa suuren taikinan. Teosofinen liike on varsin pieni ja useimmille ihmisille täysin tuntematon, mutta se on mielestäni se suola ja hapatus, joka vaikuttaa taustalla, tuoden ihmisyyden ja veljeyden sanomaa maailmaan. En lakkaa koskaan tekemästä tätä työtä, vaikka nyt väistynkin tästä tehtävästä. Ruusu-Risti on minun henkinen kotini ja kuinka soisinkaan mahdollisimman monen löytävän sinne tiensä.

Haluan myös kiittää kaikkia, jotka ovat kirjoittaneet tähän lehteen vuosikymmenten aikana ja avustaneet sen teossa. Kiitän ennen kaikkea toimitussihteeriä Marita Soukkaa lehden taitosta ja hyvästä yhteistyöstä.

Toivotan lehden lukijoille oikein hyvää Joulua ja antoisaa uutta vuotta.