Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 4/2025

Antti Savinainen

Elokuussa pidettiin Kreivilässä perinteiseen tapaan teosofisen yhteis työryhmän (YTR) seminaari. Pirjo Aalto toimi jälleen seminaarin taitavana vetäjänä ja piti huolta siitä, että pysyimme aikataulussa. Paikalla oli varsin kattava leikkaus suomalaisesta teosofisesta kentästä, ja mukana oli myös useita ruusuristiläisiä. Olin luvannut pitää alustuksen rakkaudesta. Aihe muuntui muotoon Rakkaus, kuolema ja ikuisen elämän portti. Alustus on luettavissa tässä vuoden viimeisessä numerossa. Kannustan veljiä pitämään esitelmiä ja alustuksia, koska niitä valmistellessa tulee uusia oivalluksia. Lisäksi esitelmän pitäminen on antoisa kokemus, koska yleisö antaa tilaisuudelle oman kaikupohjansa. Asian okkulttista puolta voin vain aavistella, mutta Pekka Ervast toi esille, että varsinkin kuoleman teemasta puhut taessa paikalla on monia näkymättömiä kuulijoita. Selvänäkijä ja teosofi C. W. Leadbeater kertoi, että teosofiset looshit synnyttävät valopatsaan näkymättömään maailmaan. Näin voi hyvin olla, jos ihmiset ovat harmonisessa suhteessa toisiinsa ja kohottavat mielensä pois elämän joka päiväisistä asioista. Syyskuun alussa pidettiin Kreivilässä symposiumi, joka niin ikään kokoaa Suomen teosofeja yhteen. Ihmisyyden tunnustajien Reija Tähtinen ja ruusuristiläinen Mikko Romppanen olivat symposiumin järjestäjinä. Mikko toimi tilaisuuden vetäjänä ja loi omalla osuudellaan vapautunutta tunnelmaa. Oli hienoa tavata teosofeja eri seuroista ja myös sitoutumattomia teosofishenkisiä ihmisiä. Symposiumiin osallistui nelisen kymmentä ihmistä, mitä voidaan pitää erittäin hyvänä määränä.

Joskus tuntuu, että karman toimintaan liittyy kaitselmus; sana, jota harvoin käytetään teosofisissa yhteyksissä. Kerron esimerkin omasta elämästäni. Olin noin 25 vuotta sitten viemässä lastani hoitopaikkaan. Sattumoisin hoitajan lapsi oli oppilaana koulussa, jossa opetan. Näin, kuinka hän oli lähdössä bussille. Mieleeni tuli, että meillähän on sama matka, joten pyysin häntä tulemaan kyytiini. Menin autolle ja valmistauduin peruuttamaan. Ennen kuin ehdin käynnistää auton, kyyditettävä kysyi, olinko nähnyt pienen lapsen auton takana. En ollut nähnyt. Lasta ei voinut nähdä peilistä, vaan ainoastaan kiertämällä auton. Nousin au tosta ja näin lapsen seisovan hiljaa auton takana, ehkä piilossa äidiltään. Pelastuimme valtavalta tragedialta. Olen hyvin kiitollinen tästä karman suomasta kaitselmuksesta.

Ruusu Risti lehti toivottaa lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta!

Kuopiossa 16.11.2025

Antti Savinainen