Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 1/2019

Jarmo Anttila

Viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä levisi teosofien keskuudessa ajatus lasten oikeanlaisesta kasvatuksesta. Vanhat opetusmetodit ja opetusten sisältö eivät tyydyttäneet monia.Pekka Ervast valitti oman aikansa (1800-luvun loppu) historian opetusta. Hänen mukaansa se oli lähinnä sotien historiaa ja niiden vuosilukuja. Itse kävin kouluja 1960-luvulla ja edelleenkin painopiste oli sodissa. H.P. Blavatsky otti Teosofian avaimessa (1889) varsin voimallisesti kantaa kasvatukseen ja silloiseen koululaitokseen. Hänen mielestä olisi hyödyllisempää opettaa käytännöllistä teosofiaa, joka auttaisi oikeasti ihmisiä, kuin hyödytöntä päähän pänttäämistä, jota myös sivistykseksi kutsutaan. Hän kysyy: "Mikä on nykyaikaisen kasvatuksen todellinen tarkoitus? Onko se sielun jalostamista ja kehittämistä oikeaan suuntaan; opetetaanko osatonta ja onnetonta kansaa rohkein mielin kantamaan (karman heille antamaa) elämän taakkaa; karkaiseeko kasvatus heidän tahtonsa; korostaako se heille lähimmäisen rakkautta ja keskinäisen riippuvuuden ja veljeyden tunnetta; kasvattaako ja muovaileeko se täten heidän luonnettaan käytännöllistä elämää varten? Ei hiukkaakaan." (s.243) Hieman myöhemmin hän toteaa että nykyaikaisen kasvatuksen tarkoitus on saada oppilas läpäisemään tutkinto. Se on omiaan herättämään kateutta ja väärää kilpailuhenkeä. Se opettaa heitä olemassaolon taisteluun itsekkäästi ja se on taistelua kunniapaikoista ja palkoista eikä kauniista tunteista. Kun opinnot tehdään sitten yliopistoissa punta, shillinki ja penny päämääränä on lopputuloksena hyvin koulutettu armeija, joiden tarkoitus on nylkeä, riistää ja sortaa vähemmän koulutettuja ja heikompia yksilöitä ja tehdä heistä tämän yläluokan elättäjiä. Täten koulut ja yliopistot toimivat itsekkyyden taimilavoina. Täytyy myöntää ettei Vanha Rouva säästellyt sanansäilää.Täällä Suomessa teosofit perustivat Marjatan renkaan jonka yksi tarkoitus oli edistää oikeanlaista kasvatusta. Se ei kuitenkaan saanut mitään kovin konkreettisia muotoja silloin, vaan jäi enemmänkin ideatasolle.

Saksassa Waldorf Astoria-tupakkatehtaan omistaja kääntyi Rudolf Steinerin puoleen 1919, pyytäen häntä antamaan tehtaan työläisten lapsille uudenlaista opetusta. Tästä alkoi Steiner-pedagogiikka, joka tulee nyt siten sadan vuoden ikään. Maailmassa on Steinerkouluja 64 maassa 1100 ja päiväkoteja on 1900. Suomessa on nyt 25 Steinerkoulua, 44 päiväkotia ja kolme hoitopedagogista koulua. Kun peruskoulu-uudistus tuli voimaan 1970-luvulla, sai vain kolme Steinerkoulua luvan toimia. Ne olivat Helsingin, Tampereen ja Lahden steinerkoulut. Aate on kuitenkin kasvanut ja pakottanut yhteiskunnan hyväksymään useammat koulut. Steinerkoulut perustuvat antroposofiseen ihmiskuvaan, mutta eivät ole tunnustuksellisia kouluja. Se tarkoittaa, ettei niissä opeteta antroposofiaa. Täten ne poikkeavat esim. ns. kristillisistä kouluista, joissa uskonnolla voi olla suurikin sija opetuksessa. Tämän juhlavuoden tiimoilta on ilmestynyt lehtinen STEINER-VOIMAA. Siinä Jarno Paalasmaa, tietokirjailija ja steinerpedagogi toteaa: ”Perimmäinen idea ei ole kasvattaa lapsia yhteiskuntaa varten, vaan kasvattaa aikuisia, jotka pystyvät rakentamaan yhteiskuntaa ihmisiä varten. Tarkoitus ei ole vain sopeutua kuluttajaksi ja lisätä kilpailukykyä, vaan kasvattaa luovia ja aktiivisia paremman maailman tekijöitä. Jokainen muutoksentekijä on tarpeen. Ihmisten pitäisi kasvaa paitsi luoviksi myös rohkeiksi.” Näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.

Omat lapseni kävivät steinerkoulun täällä Helsingissä ja pian aloittavat heidän lapsensa saman koulun. Olen siis vankkumaton steinerkouluaatteen kannattaja. Tuossa lehdessä on myös muutama puheenvuoro entisiltä oppilailta. Lauri Maijala toteaa, että steinerkoulu antoi hänelle vapauden kasvaa kieroon ja hänestä on tulossa hyvää vauhtia oikea teatteriohjaaja.Ammattinsa varjolla hän tulee elämään apurahoilla, veikkausvaroilla, kirjoittamaan näytelmiä punaviiniviiksissään kapitalistisen järjestelmän kestämättömyydestä ja ärsyttämään aina jotakuta, joka tekee oikeita töitä. Se, mitä tulen tekemään ammatikseni, ei ikinä nosta Suomea suosta, vaikka kuinka tehostaisi.

Ruusuristiläisetkin tahtoivat kantaa oman kortensa kekoon kasvatusasioissa. 1928 syntyi Helsinkiin Kulmakoulu. Yrjö Eloniemi oli sen perustaja-rehtori ja opettajakunta oli ainakin aluksi pääosin ruusuristiläisiä. Koulun yhtenä päämääränä oli siveellisen tahdon kasvattaminen Vuorisaarnan hengessä. Oppiaineena koulussa oli tätä tarkoitusta varten mm. sielun terveysoppi. Opettajina toimi mm. Sven ja Eino Krohn, joista tuli myöhemmin professoreita. Kun tulin Ruusu-Ristin jäseneksi 1972 oli Kulmakoululla vielä myös Ruusu-Ristin temppeli ja kanslia. Enimmillään koulussa oli 600 oppilasta 1960-luvun alussa. Kun peruskoulu-uudistus tuli, yksityiset oppikoulut lakkautettiin ja täten myös Kulmakoulu lopullisesti 1981. Monet rakkaat muistot jäi sieltä sieluuni.

Lasten kasvatus on tärkeä asia, sillä tämän päivän lapset ovat huomisen aikuiset. Jarno Paalasmaata lainaten: Ihminen ei ole pelkkä pää, vaan sillä on myös sydän ja kädet. Ajattelun sivistyksen lisäksi olennaista on tunteen sivistys (sydämen sivistys) sekä tahdon ja tekojen sivistys. Kyse on tasapainoisesta ihmisyyteen kasvamisesta.