Pääkirjoitus: Ruusu-Risti 3/2018

Jarmo Anttila
 

Helteisen kesän henkiset merkkipaalut minulle olivat tietysti Ruusu-Ristin kesäkurssit Jyväskylässä ja Yhteistyöryhmän seminaari Kreivilässä. Kesäkurssikirjana oli P.E:n Uudestisyntyvä Suomi. Kirjahan koostuu eri vuosikymmeniltä kootuista puheista ja kirjoituksista. Siinä on hieman näkökulmia menneisyyteemme ja myös tulevaisuuteen. Kirjan keskeinen teema on kansallishaltiamme Väinämöisen, joka on Suomen kansan deeva, vaikutus henkisenä voimana kansamme takana. Tuo vaikutus alkoi näkyä 1500 -luvulla Mikael Agricolan työn myötä. Siitä alkoi Väinämöisen paluu jonka huipennus oli 1900-luvun alun taiteen kultakausi, teosofian rantautuminen Suomeen ja lopulta itsenäisyys. Teosofinen elämänymmärrys oli monille taiteilijoille tuttu ja usealle myös varsinainen inspiraation lähde. Avasihan se aivan huikeita kuvia ihmisenä olemisen ongelmaan ja elämän tarkoitukseen. Kesäkurssien iltaesitelmät avasi Pekka Kivikäs kertomalle meille Kalliomaalausten Suomesta. Mitä esi-isämme ajattelivat ja miksi he maalasivat tietyille paikoille kalliomaalauksia jo tuhansia vuosia sitten? Paikat olivat oletettavasti pyhiä paikkoja joihin tultiin uhraamaan ja kokoontumaan. Pekka Kivikäs on tutkinut niitä vuosikymmenten ajan ja sai Tieto-Finlandian 1996 kirjallaan Kalliomaalaukset - muinainen kuva-arkisto. Kauno Mannonen jatkoi iltaa kansamme muinaisuuden esittelyllä. Suomen kansan historia onkin varsin kimurantti aihe ja nykytiede on antanut siihen paljon uutta valoa mm. geenitutkimuksen kautta. On selvää että 1900-luvun historian opetus kansamme menneisyydestä on monin osin ollut virheellistä. Monissa eurooppalaisissakin tutkimuksissa meidät luettiin mongolikansoihin. Olen lukenut vanhan lehtiartikkelin 1920 -luvulta Vaasasta jossa ruotsalaiset turistit kyselivät paikallisilta asukkailta ihmetyksen vallassa: Missä ovat suomalaiset? He eivät olleet nähneet yhtään vinosilmäistä ihmistä. Esitelmät keräsivät varsin runsaan yleisön ja se oli ilahduttavaa.

Omassa esitelmässäni keskityin osin siihen, kansalliseksi perisynniksikin mainittuun, eli mitä muut meistä ajattelevat. H.P.Blavatsky kirjoitti vuonna 1888 aikakausilehti Lusiferiin, että viimeinen osoitus muinaisen viisaususkonnon yleisyydestä kaikkina aikoina ja kaikkialla saapuu eräältä varsin vähän tunnetulta kansalta, autiosta ja villistä maasta, jonne vierasmaalainen harvoin eksyy. Hän puhui tässä meidän Kalevalasta sanoen sen olevan vähintäänkin kolmetuhatta vuotta vanha ja jopa osin vanhempikin. Hän sanoi sen periytyvän ajalta jolloin suomalaiset heimot asuivat Kaspian- ja Mustanmeren alueilla. Hän kirjoittaa: ”Suomalaisten alkuperä on hyvin salaperäinen, mutta he ovat ilmeisesti sukua niille kansoille, jotka nykyään ovat asettuneet asumaan Tiibetin ja keski-Aasian ylätasangoille. Suomalaisten suhde slaavilaisiin kansoihin nähden - varsinkin Venäjään - on samalla tavalla mystinen kuin Tessalian maagikoiden ja noitien suhde muihin helleneihin.” Toinen minulle tärkeä henkinen opettaja on Rudolf Steiner joka piti Dornachissa 1914 kolme esitelmää jotka on julkaistu nimellä: Suomi ja Kalevala, ihmisen yhteys luonnon henkisyyteen. Näissä esitelmissä hän kuvaa kansamme erityislaatua ja sen tehtävää Euroopassa. Kalevalan viisauden myötä meillä oli erityinen kyky ymmärtää hengen kolminaisuutta ja valmistaa siten Euroopan kansoja vastaanottamaan kristinusko. Tulevaisuuden tehtävänä hän näki että toimisimme siltana idän ja lännen välillä. Meidän tulisi olla Euroopan omanatuntona. Ulkoisia merkkejähän tästä on kun aikanaan 1975 ETYK kokoontui Helsingissä, Ahtisaaren rauhan Nobel ja viimeisenä Putinin ja Trumpin tapaaminen täällä.

Pohtiessani kesäkurssien teemaa nousi yhtäkkiä mieleeni Tonttulassa toimivan Päiväkoti Pikku-Marjatan pihalla sattunut tapaus alkukesällä. Pihalta oli löytynyt maasta ruosteinen lukko. Lapset ihmettelivät sitä. Silloin tyttäreni tytär (4v.) oli ottanut sen ja sanonut sen olevan Ervastin lukko. Hän oli kertonut muille että Ervast on asunut tässä talossa ja jo kuollut kauan aikaa sitten. Hän voi tosin jo olla jälleensyntynyt. Lasten hämmästellessä tätä, hän kertoi heille, että sitä voi syntyä miehenä tai naisena ja vaikka johonkin toiseen maahan. Tapaus nousi mieleeni kun selailin Tietäjä aarteistoa ja törmäsin kesäkurssiselostukseen vuodelta 1914, jolloin ne oli pidetty Tuonenkylän temppelissä. Tuo temppeli sijaitsi viereisellä tontilla, mutta sen kohtalo oli tuhoutua varsin pian salaman polttamana. Noilla kesäkursseilla syntyi Marjatan rengas, mietiskely- ja toimintaliitto. Tuon renkaan ensimmäinen alaosasto oli Opettajain rengas. Sen jäsenet lupautuivat lastenkasvatuksessa pitämään silmällä lasten luonteen kehitystä, etsimällä heidän sielustaan jumalallista henkeä. Tässä Tonttulan läheisyydessä Haagassa sijaitsee kehitysvammaisille tarkoitettu Marjatta-koulu ja tämä päiväkoti oli aluksi tarkoitettu kehitysvammaisille lapsille. Nykyään se on terveille lapsille. Koin vahvasti Marjatan renkaan jatkumona tämän päiväkodin ja Marjatta-koulun, jotka nimenomaan tekevät työtä lasten parissa. Sekä päiväkoti että koulu toimivat Rudolf Steinerin antamien pedagogisten virikkeiden pohjalta. P.E. palasi vielä Marjatan rengas asiaan 1918, ja totesi että se on syntynyt henkisessä maailmassa jo parisataa vuotta aiemmin. Siihen kuuluvat ne ihmiset, elävät ja kuolleet, jotka tekevät työtä Suomen kansan ja sen tulevaisuuden puolesta.

YTR:n Kreivilän seminaari jatkoi jo keväällä aloitettua teemaa. Saimme kuulla varsin ansiokkaita alustuksia teemasta, jotka ovat tässä lehdessä myös julkaistuina. Itse uskon tietoisuuden evoluutioon. Yhä suurempi joukko ihmisiä omaksuu henkisiä arvoja. Ne ohjaavat ihmiskuntaa valoisampaan tulevaisuuteen. Olkaamme siis Marjatan renkaan jäseninä, kukin omalla sarallamme, jatkamassa työtä kansamme parhaaksi ja ihmiskunnan täydellistyttämiseksi.