Pekka Ervast
Pekka Ervast (1875 – 1934) kuuluu niiden harvinaislaatuisten kulttuuri-ihmisten joukkoon, jotka yleisen mielipiteen vastustuksesta huolimatta ovat pyrkineet saattamaan omat syvähenkiset kokemuksensa yleisesti ymmärrettävään muotoon. Hän esitti rohkeasti henkiset ja mystiset kokemuksensa maailmankatsomuksensa ja toimintansa lähtökohdaksi, poiketen siinä arkisen rationaalisuuden tavasta ymmärtää olemassaoloa ja ihmisen elämää.
Pekka Ervast syntyi vapaamieliseen ruotsinkieliseen kulttuurikotiin. Lahjakas poika oli hyvin kiinnostunut kielistä ja kirjoittamisesta. Kaksitoistavuotiaana syntyi hänen ensimmäinen kirjansa, seikkailuromaani jonka hän kirjoitti osin ranskaksi. Mutta pian alkoivat maailmankatsomukselliset kysymykset askarruttaa Ervastin mieltä. Murrosikäisenä hän koki lyhyen uskonnollisuuden kauden, josta vapauduttuaan hän mieltyi joksikin aikaa materialismiin. Suhde kirkkoon muodostui pian skeptiseksi, sillä Ervast ei voinut olla näkemättä siinä tekopyhyyttä ja hurskastelua.
Päästyään ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin Ervast kirjoittautui Helsingin Yliopistoon. Samana vuonna – 1893 – hän meni myös rippikouluun, missä hän ehtoollisella koki ensimmäisen suuren uskonnollisen kokemuksensa. Jeesus ilmestyi hänelle näyssä, joka tuntui täysin todenmukaiselta ja joka vaikuttavuudessaan muodostui keskeiseksi tekijäksi hänen myöhemmälle elämälle.
Seuraavana vuonna Ervast tutustui teosofiaan. Teosofinen maailmankatsomus innosti ja inspiroi häntä suuresti samalla kun se näytti ratkaisevan monet häntä askarruttaneet filosofiset ongelmat. Erityisesti ajatus inhimillisestä kehityksestä jälleensyntymisen ja karman lainalaisuuksien piirissä sekä tieto siitä, että aina on ollut ja tulee olemaan henkisesti kehittyneempiä ihmisiä, joilla on tavanomaista syvempää tietoa ja näkemystä todellisuudesta, vakuuttivat hänet teosofian järjellisyydestä.
Varmuuden omasta tiestään Ervast sai 1896 kokemansa voimakkaan uudestisyntymiskokemuksen kautta. Tämä Kristus-kokemus vahvisti näkemyksen, jonka mukaan Jeesuksen keskeisin opetus on Vuorisaarnassa. Samalla hän käsitti omaksi tehtäväkseen teosofisessa liikkeessä valottaa ja painottaa Kristuksen merkitystä.
Ervast antautui vähitellen yhä täydellisemmin teosofian palvelukseen jättäen omaisten ja ystävien pettymykseksi opintonsa sikseen tehdäkseen taloudellisesti epävarmaa työtä vakaumuksensa puolesta.
Ervastin maine itsenäisenä teosofina, okkultisena tutkijana ja opettajana levisi pian myös Ruotsiin, jonne häntä pyydettiin työskentelemään. Ervast katsoi kuitenkin paikkansa olevan Suomessa ja opiskeli huonosti hallitsemansa suomenkielen voidakseen esittää asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi.
Kun Teosofisen Seuran Suomen osasto vuosisadan alussa perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Ajan mukaan Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille alkoi kuitenkin syntyä erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa ”mustia voimia”, jonka perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Tällaiset käsitykset olivat täydellisessä ristiriidassa Ervastin näkemyksen kanssa, joka pohjautui Jeesuksen Vuorisaarnaan.
Näiden erimielisyyksien johdosta Ervast kannattajineen irtautui Teosofisesta Seurasta ja perusti vuonna 1920 Ruusu-Ristin.
Ruusu-Ristin ohjelma perustuu yleisteosofiseen maailmankatsomukseen samalla kun siinä painottuu Kristus-kysymys sekä ajatus Suomen erityistehtävästä ja mahdollisuuksista. Pekka Ervastin suorittaman valtavan teosofis-kristologisen tai kristosofisen työn kulmakiviä ovat yhtäältä Jeesuksen opetusten ytimen kirkastaminen ja tutkiminen sekä toisaalta suomalaiskansallisen mystisen ja okkultisen perinnön tutkiminen, vaaliminen sekä liittäminen oman aikamme yhteiskuntaelämään.
Keskeisessä asemassa Ervastin opetuksessa on aina ollut eettisyyden korostaminen. Tämä näkyy hyvin Ruusu-Ristin toiminnassa. Järjestö on jäsenilleen henkisen kasvun koulu. Sen varsinaisessa toiminnassa mukana olevat henkilöt opiskelevat maailman henkisiä traditioita, niiden lainalaisuuksia ja syvempää yhteyttä, harjoittavat keskittymistä ja mietiskelyä pyrkien näin käytännössä toteuttamaan eettisemmän ja syvähenkisemmän yhteiskunnan
muodostumista.
Pekka Ervastin merkitys suomalaisessa yhteiskunta- ja kulttuurielämässä on ollut merkittävä. Hän ennakoi omana aikanaan tuotannossaan suuren määrän niistä perustavanlaatuisista oivalluksista, jotka tänään näemme välttämättöminä kehittyäksemme ihmisinä ja yhteiskuntana – ylipäänsä selviytyäksemme aikaamme uhkaavista kriiseistä. Pekka Ervastin yhä uudelleen esiinnostamat Jeesuksen Vuorisaarnaan pohjautuvat elämänohjeet näyttävät tänään olevan yhä tärkeämpiä olemassaoloomme, jos haluamme selviytyä nykyisestä muutoksesta, jota emme voi pysäyttää. Mahdollisuutemme on joko antautua muutokselle vapaaehtoisesti tai joutua siihen vasten tahtoamme.