JULKAISUT - Artikkelit
Uskon paradokseja
Mauri Lehtovirta
Artikkeli
Ihminen, joka on kiinnostunut olemassaolon peruskysymyksistä ja tosissaan etsii niihin vastauksia, huomaa pian, että tiede pystyy antamaan niitä johonkin saakka. Kun tieteen mittarit osoittautuvat riittämättömiksi, joutuu etsijä turvautumaan toisenlaisiin välineisiin.
Pekka Ervast, suomalainen tietäjä
Jarmo Anttila
Artikkeli
Ruusu-Ristin 90-vuotisjuhlassa 14.11.2010
Kun puhumme teosofiasta ja ruusuristiläisyydestä Suomessa, emme voi sivuuttaa Pekka Ervastia. Häntä voi hyvällä syyllä kutsua näiden henkisten liikkeiden isäksi Suomessa. Sopii siis hyvin kohottaa hänet näin Isänpäivän päivänsankariksi!
Ruusu-Ristin tehtävä
Rauno Rinkinen
Artikkeli
Aina silloin tällöin on ruusuristin piirissä esiintynyt jonkinlaista tarvetta uudistumiseen. Koska aine ja aineelliset muodot ovat katoavaista ja harhaa, kohdistuvat muutos-paineet juuri aineen muotoihin voimakkaimmin. Aineen maailma on vielä heikko vertaus henkisestä todellisuudesta suurimmalle osalle ihmisistä. ”Tapahtukoon sinun tahtosi niin maanpäällä kuin taivaissa”, oli eräs oleellinen kohta Jeesuksen rukousmietiskelyssä. Sitä totuuden henkeä me kaikki totuuden etsijät pyrimme tuomaan maan päälle. On eräällä lailla kyse siitä, kuinka me sitä osaamme toteuttaa, ja onko pyrkimyksemme yhtenäinen veljemme kanssa tai vielä laajemman joukon, eli veljiemme kanssa. Kuten tiedämme, isolla joukolla vedetään suuriakin kuormia, jos vain suunta on sama. Tämän suunnan tarkistamiseksi lähetettiin kaikille jäsenille kirje, jossa kysyttiin kunkin näkemystä Ruusu-Ristin tarkoituksesta, ja tavasta toimia. Nämä ovat ikuisia kysymyksiä totuudenetsijälle, joka omalta kohdaltaan tahtoo viedä maailmaa eteenpäin, koska ne ovat pohjimmiltaan olemassaolomme peruskysymyksiä.
Näkökulmia jälleensyntymiseen ja karman lakiin
Antti Savinainen
Artikkeli
Voidaan perustellusti väittää, että jälleensyntyminen ja karman laki ovat tärkeimpiä modernin teosofian ja antroposofian esittämistä opeista. Usein kyllä sanotaan, että ne eivät ole mitään uutta, koska onhan niitä opetettu idän uskonnoissa, buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa, vuosituhansien ajan. Kuitenkin teosofia toi jälleensyntymisen tulkintaan jotakin uutta: jälleensyntyminen nähdään positiivisena asiana, ihmisen kehityksen mahdollistajana. Perinteiset tulkinnat idässä taas näkevät jälleensyntymisen jonkinlaisena kahleena, josta ihmisen tulee vapautua. Tähän pyrkii erityisesti buddhalainen arhatin tie; boddhisattva-buddhalaisuus taas tulee erittäin lähelle teosofista tulkintaa.
Aihe on tavattoman kiinnostava mutta samalla haastava. Herääkin kysymys: Mistä voi saada luotettavaa tietoa? Teosofian vastaus on, että aina on ollut viisaita, joilla on ollut omakohtaista tietoa elämän ja kuoleman mysteereistä. Ongelmana on siis vain tunnistaa nämä viisaat! Tässä suhteessa olen päätynyt siihen, että jällensyntymisen ja karman lain suhteen luotettavia lähteitä ovat H.P. Blavatsky (HPB) ja Viisauden Mestarien kirjeet sekä itselleni merkittävin tietäjä Pekka Ervast (PE). Pidän myös Rudolf Steineria tärkeänä tietolähteenä.
Tarkastelen ensin yleispiirteittäin jälleensyntymisen prosessia. Sen jälkeen käsittelen karmaa, sen toimintaa ja joitakin esimerkkejä siitä. Lopuksi tarkastelen suhtautumista aikaisempiin elämiin ja karmaan.
Askeleen lähempänä Buddhaa
Leena Rinkinen
Artikkeli
Valitsin otsikkoni ajatellen, että jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta. Jos joku on tällä tiellä ottanut useampia askeleita, hän on jo varmasti sisäistänyt buddhalaista altruismia eli myötäelämistä sen verran, että katselee minua samalla lämmöllä ja ilolla kuin isoäiti lapsenlastaan, joka ottaa ensimmäiset haparoivat askeleensa.
Minulle, kuten varmaan monelle muullekin ruusuristiläiselle buddhalaisuus avautui ensin Pekka Ervastin Suurten Uskontojen kautta. Luin 20 sivua buddhalaisuudesta ja saatoin esiintyä joissakin piireissä suurena asiantuntijana.
Henkisen tahdon herättäminen
Kauno Mannonen
Artikkeli
Kun aiheenani on henkisen tahdon herättäminen, niin tämä aihe ilmeisesti annettiin minulle, että heräisin ja lähtisin sitä itsessäni herättelemään, sillä en minä tiedä sitä tehneeni. Nytkin sitä mietittyäni minä kai vain luulen siitä jotain tietäväni.
Oli miten oli, niin hyvä puoli ainakin kaikissa haasteissa on, että joutuu asiaa pohtimaan, ja siten saattaa asia tulla ymmärrettävämmäksi. Todettakoon jo näin heti alussa, että tämän tahdon on jo jossain määrin pitänyt ihmisessä herätä, jotta vaivautuu tämän nimistä esitelmääkin lukeemaan. Vaikka ymmärrämme, että luonnossa tapahtuu äkkinäisiäkin hyppäyksiä, niin niitä on aina edeltänyt pitkä kehityskausi.
Homeopatia tulevaisuuden lääketiede
M. Nurmisto
Artikkeli
George Vithoulkas WSOY, 1990 kirjaesittely.
Tulipa törmättyä vinhaan vaihtoehtoon: homeopatiaan. Kunnon tömäys, ei mitään pintanaarmuja!
No, kirjastossa asiat ovat ennenkin selvinneet, siis sinne. Ja löytyi oitis! Parikin oikein nättiä kirjaa, yrttien kuvia kannessa ja mortteleita ja pikkuruisia pullosia ja niin poispäin. Ja sisältö silkkaa HUUHAATA! ”Oletko pulsatilla?” ?? No kyllä, ja vaikka Magia-Milla joka nyt kyllä käy vähän ylikierroksilla!
Henkisiä harjoituksia Amman ashramissa
Esko Keitaanranta
Artikkeli
Matka Amritapuriin
Lähdin neljän viikon pituiselle matkalle Intiaan syntymäpäivänäni 4.12.2007. Seurueeseemme kuului yhdeksän suomalaista ja yksi virolainen, ja matkan oli järjestänyt Rishi Taavi Kassila. Ensimmäisen kerran kävin Intiassa Goalla tammikuussa vuonna 2000, joten maa ei ollut minulle aivan tuntematon. Jostain syystä olen myös ollut Amman halauksessa jokaisella kerralla hänen Suomessa käydessään. Amma on syntynyt vuonna 1953 ja hän aloitti julkisen työnsä syksyllä vuonna 1975.
Euroopan henkistämisen suunnitelmia
Ex oriente lux
Artikkeli
Onko Suomella ja Himalajan vuoristolaaksoilla tai Intialla jotakin yhteistä ja samaa henkisyyttä nyt tai menneisyydessä? Näitä arvioita on tuonut esiin, paitsi tuo edeltävä lainaus, myös Pekka Ervast eri yhteyksissä. Hän on myös puhunut ja kirjoittanut Suomen tehtävästä Euroopan omanatuntona. Omantunnon äänen voidaan olettaa olevan kuulijaansa edistyneempi, ainakin mitä henkisyyteen tulee. Mutta jos tuon omantunnon ääni otetaan vastaan ja siihen suhtaudutaan vakavasti, se voi tarkoittaa suurta henkistä tulevaisuutta ja uuden kulttuurin kukoistusta.
Helena Konttinen, itäsuomalainen näkijä
Terttu Wiio
Artikkeli
Helena Konttinen, o.s. Eronen, syntynyt 18.6.1871, kuollut 24.4.1916. Hän on eräs aikakautensa tunnetuimmista uskonnollisista herättäjistä, jonka ilmaisumuotona olivat horroksissa saadut näyt ja ilmestykset. Hän oli ns. unissasaarnaaja, horrossaarnaaja.
Unissasaarnaaminen ei noihin aikoihin ollut mikään uusi ilmiö, vaan oli 1700-luvulta lähtien levinnyt noin sadassa vuodessa eri puolille Suomea. Alkujuurien sanotaan olevan Länsi-Suomen rukoilevaisuuden varhaisvaiheissa. Netissä luettavissa oleva Kansallisbiografia esittelee Helena Konttisen yhtenä viimeisimmistä merkittävistä hahmoista pitkässä naisekstaatikkojen ketjussa.
Hän on aito, harras uskovainen, jonka sanoma välittyy luterilaisuuden kautta. Luterilaisuus on toki toisaalta myös hänen rajoituksensa. Joka tapauksessa hänen työnsä ei jäänyt hetkelliseksi ilmiöksi, vaan hänestä alkanut herätysliike jatkui elinvoimaisena myös hänen kuolemansa jälkeen.
Helisevä vaski ja sfäärien musiikki
Mauri Lehtovirta
Artikkeli
Jos haluaa puhua rakkaudesta, joutuu heti valtavien ongelmien eteen. Asiasta on puhuttu ja kirjoitettu suunnattomasti. Pystynkö minä sanomaan jotain uutta? Sorrunko trivialiteetteihin? Osaanko?
Teema on valtava ja me jokainen olemme omassa kohdassamme oman rakkautemme ja sen ymmärtämisen kanssa. Se kasvaa ja laajenee sitä mukaa kuin meidän kykymme rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta kasvaa ja sitä mukaa kuin meidän ymmärryksemme koko tämän asian mittasuhteista ja merkityksestä tässä prosessissa lisääntyy.
Dharma
Rauno Rinkinen
Artikkeli
Dharma on sanskritinkielinen sana, jonka sanotaan merkitsevän lakia, tehtävää, velvollisuutta, hyvettä, uskontoa.
Buddhalaisuudessa puhutaan paljon dharmasta, Dharma-opeista, eli niistä henkisistä opetuksista, joita pyritään harjoittamaan, tai ”Buddhan opetusten ymmärtämisestä ja rakkaudesta” .
Jokaisella ihmisellä on myös oma dharmansa eli oma tehtävänsä, sisäinen tehtävänsä, joka hänen tulisi elämässään suorittaa. Samoin on joillakin kansoilla tai yhteisöillä oma tehtävänsä. Jokaisella, tai lähes jokaisella kansalla on oma sisäinen tehtävänsä. Esim. on puhuttu, että Suomen tulisi olla jonkunlaisena omanatuntona Euroopassa.
Anteeksiantamisen henkinen merkitys
Anne Paalo
Artikkeli
Kirja-arvostelu Sergei O. Prokofjevin kirjasta: ”Anteeksiantamisen henkinen merkitys”
Sergei O. Prokofjev on tunnetun venäläisen säveltäjän pojanpoika, joka jo nuorena tutustui Rudolf Steinerin tuotantoon. Nykyään hän on Venäjän antroposofisen liiton puheenjohtaja.
“Anteeksiantamisen henkinen merkitys” on hänen ensimmäinen suomennettu kirjansa. Se on todellinen helmi henkistä kasvua kuvaavan kirjallisuuden joukossa. Monet kirjan lukijat ovat kommentoineet pelkän kirjan lukemisen helpottaneen taakkojen kantamisessa ja antaneen uusia voimia henkisen kasvun tiellä. Tästä oudosta reitistä on joksikin aikaa tullut selkeämpi tie opasteineen, jotka kuvaavat päämääriä.
Aaro Hellaakosken Hauen laulu
Jukka Ammondt
Artikkeli
Suomen kesä on luonnonläheisyyden aikaa. Kesälomien alussa yleisenä kestopuheenaiheena on jo kauan ollut se, että niin monet viettävät kesän monenlaisina hengästyttävinä suoritteina ryntäämällä paikasta toiseen ja kesätapahtumasta seuraavaan – aikana, jolloin voisi levätä ja nauttia luonnosta. Onhan erityisesti juuri kesä se aika, joka voisi vapauttaa kiireisen ihmisen uudenlaiseen ajattelutapaan ja suhteen luomiseen myös omaan itseensä. Runous ja runokieli tarjoavat vapaisiin hetkiimme luovuuden impulsseja. Kirjallisuuden opettajan ja tutkijan työssäni olen vuosien varrella entistä enemmän viehättynyt Aaro Hellaakosken (1893–1952) runotuotannosta ja hämmästellen ihaillut monia hänen runojaan.
ANI:n papyrus
Aija Tuukkala
Artikkeli
Kirjaesittely: Egyptiläinen kuolleidenkirja ANI:n papyrus – kirja etenimestä päivän kanssa
Ani’n papyrus kuuluu “Theban kirjoituksiin”; se on kirjoitettu noin 3500 vuotta sitten kuninkaallisen kirjurin Ani’n ja hänen vaimonsa Tutu’n kuolemanjälkeistä elämää varten. Se löydettiin noin 100 vuotta sitten ja se on ehkä parhaiten tunnettuja papyruksia ja kuitenkin vain yksi versio egyptiläisestä kuolleiden kirjasta.
Antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä he tekevät
Jukka Sarno
Artikkeli
Esitän tässä muutamia näkökulmia tilanteista ja niiden taustoista, joissa voimme testata anteeksiantamisen kykyämme – esimerkkejä, joissa anteeksiantamista voimme testailla jokapäiväisen elämämme kannalta. Tiedämmekö me aina mitä me teemme? Luulen, että suurimmaksi osaksi luulemme tietävämme. Suurimmaksi osaksi me ihmiset olemme ja elämme suhteellisen pinnallisten käsitysten varassa, joiden pohjalta meidän on tehtävä – joskus suuriakin – omaan ja toisten elämään vaikuttavia päätöksiä aina asemastamme riippuen. Koetamme suunnistaa eteenpäin syy-seuraussuhteiden verkossa parhaan kykymme mukaan. Näissä tilanteissa kohtaamme päivittäiset haasteemme ja vastuksemme, joudumme arvostelukykymme ja suhteellisuudentajumme kanssa koetukselle. Loukkaamme ja tulemme loukatuiksi.
Hierarkiasta
Kauno Mannonen
Artikkeli
Pekka Ervast perustaessaan Ruusu-Ristin muodosti sen hallinnon hierarkkiselle pohjalle, mikä tarkoittaa ulkonaisesti katsoen mm. sitä, että jäsenistö ei valitse johtajiaan, niin kuin tapahtuu demokratiassa, vaan hallinto täydentää itse itsensä.
Tämmöinen menettelyhän tuntuu nykyajan demokratiaan tottuneesta ihmisestä jo hieman arveluttavalta, sillä juuri tällaisesta yksin tai harvainvallasta olemme ihmiskunnassa parhaillaan pääsemässä, ja pyrkimässä kohti demokratian vapautta ja tasa-arvoa.
Homeopatian maailmankuva
Sauli Siekkinen
Artikkeli
Saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann (1755 – 1843) julkisti homeopatian periaatteet ensi kerran vuonna 1796. Myöhemmin ilmestyivät kaksi Hahnemannin pääteosta, vuonna 1810 julkaistu Organon der Rationellen Heilkunst ja seuraava vuonna ilmestynyt Materia Medica Pura. Hahnemann kuitenkin kirjoitti Organoninsa esipuhetta yhä uudelleen myöhempiin painoksiin aina vuoteen 1842 saakka ja selvitti siinä homeopatian keskeisiä oppeja. Karkeasti ajatellen homeopatialla on kaksi yleistä periaatetta.
Humanistinen psykologia
M. Nurmisto
Artikkeli
Kirjaesittelyssä: Lauri Rauhalan Humanistinen psykologia. Yliopistopaino 1993
Kirja tuulettaa ihmistieteitä nykymaailmanaikaan! Ja totuudenetsijälle juuri sopivalla tavalla! Kirja esittää, mitä suorastaan traagisia seurauksia ihmiskunnalle on ollut siitä, että tiede on ihmisen pirstaloinut fyysisesti, psyykkisesti, sosiaalisesti, yhteiskunnallisesti, poliittisesti jne., ja sitten ihmetellään miksi rakennelma ei toimi. Onnettomuudeksi tieteen malli lopulta tuli kopioiduksi myös psykologiaan: aivot ovat kone, joka ärsykkeiden perusteella ohjaa elinprosesseja sinne ja tänne. Ja miten tästä pirstaloimisesta lääketieteen saralla on kehittynyt ilmiö nimeltä medikalisaatio, pilleri löytyy jokikiseen ongelmaan. Sielu ja henki ihmisessä on sekoitettu perusteellisesti, mikä on johtanut siihen, että ihmispolon sieluparka yritetään pillereiden, aineiden voimalla ja vaikutuksesta rutistaa johonkin tilastollisesti keskiarvolliseen muottiin: terve.
Hyvän ja pahan ymmärtäminen ja voittaminen
Kauno Mannonen
Artikkeli
On monenlaisia teitä ja keinoja, joilla ihminen voi oman elämänsä hyvinvointia kohentaa. Itselleni suurimman tasapainon ja sielullisen, kuin myös henkisen hyvinvoinnin on tuonut hyvän ja pahan syvällisempi ymmärtäminen. Sanon syvällisempi, sillä kyseessä ei ole pelkkä älyllinen ymmärtäminen, vaan sana on tullut vuosikymmenien saatossa ”lihaksi”. Sanoilla on vaikea toisille ymmärrystä välittää, yhtä vähän kuin toisen puolesta pystyy syömään tai juomaan. Jokaisen on itse kuljettava tie, itse pureksittava tarjolla oleva ruoka.
Koetan nyt kertoa, kuinka olen ymmärtänyt mitä hyvä ja paha pohjimmiltaan ovat, mikä niiden merkitys meidän elämässämme on, ja miten paha, kuin myöskin hyvä, voidaan voittaa ja poistaa totuudenmukaiseen, oikeamieliseen elämään pyrittäessä.
Ihminen uuden tietoisuuden kynnyksellä
Eila Laxén-Larjo
Artikkeli
Otsikon teema kokosi Pekka Ervast -seminaarin jälleenHanasaareen. Seminaari on teosofien ja antroposofien yhteistyötäparhaimmillaan. Sen osoitti toukokuun viimeisenä sunnuntaina pidetty neljässeminaari. Huolimatta siitä, että yleisöä kertyi vain 61 fyysisellä tasollaolevaa henkeä, vaikutti siltä, että mukana oli henkiä korkeammilta tasoilta.Niin syvällinen, ilmava, rauhallinen ja tasapainoinen tunnelma oli. Senaistivat kaikki paikalla olleet, jotka kokivat esteettömästi veljeyttäkaikkia mukana olleita kohtaan, huolimatta siitä oliko toinen teosofi, kristosofi,ruusuristiläinen, antroposofi, baileyläinen,tai muuhun ajatussuuntaan kiintynyt totuudenetsijä. Tapahtuman korkeaatunnelmaa nostivat osaltaan herkät ja kauniit taide-esitykset: kuulimme ErkkiMelartinin pianokappaleita Soile Pohjasniemen soittamina, Heli-Marja Kytölälauloi Merikantoa ja Kuulaa, Simo Vuoristo taituroi viulullaan Mozartia jaseminaarin lopuksi Pekka Ervastin säveltämän Sadun. Katja Laatikainenhelskytti kannelta niin, että kuulijat kokivat nousevansa jollekinkirkkaammalle olemisen tasolle. Ehkä kanteleen välityksellä meitä tervehtiitse Väinämöinen? Ainakin koimme Väinämöisen paluun Eila Väisäsenlausuessa Kerstin Bergrothin runoja.
Ihmiskunnan tiellä
Matkamies
Artikkeli
Päättyvän vuosisadan loppupuolta ennustettiin yksilöllisyyden nousuksi ja ennustus näyttää toteutuneen. Uskottiin, että ihmiset eivät ainakaan täällä länsimaissa olisi ajetuksiltaan, aatteiltaan, toiminnaltaan massaa, vaan olisivat alkaneet käyttää omia aivojaan, kenties sydäntäänkin, rakentaakseen oman elämänsä puitteita.
Kehitys ei kuitenkaan näytä tapahtuneen toiveiden mukaisesti. Yksilöllisyyden nousua pidettiin, ja pidetään, henkisyyden kasvuna. Näin sen ovat ymmärtäneet ainakin teosofiset ajattelijat, muun muassa Pekka Ervast, joka puhui ja kirjoitti yksilön ja yksilöllisyyden merkityksestä monissa eri yhteyksissä. Massoja puuduttaneen sokean uskon – oli se sitten uskonnollista tai aineellista – sijaan oli kasvava yksilöitä, jotka itsenäisesti pyrkisivät suurempaan tietoon ja taitoon niin älyn, tunteen kuin tahdonkin alueilla.
Ihmistajunta tutkivana ja tutkittavana
Lauri Rauhala
Artikkeli
Tieteessä tapahtuu 8/2007
Ihmisen mielenkiinto omaan elämykselliseen kokemuksellisuuteensa eli tajuntaansa on ikivanhaa perua. Se on ilmeisesti aktivoitunut heti, kun ihmisen kehitys on saavuttanut tason, jossa kysymykset omasta olemassaolosta ja maailmasta ovat heränneet. Monissa korkeakulttuureissa on tällöin syntynyt niille luonteenomaista tajuntatutkimusta. Vanhimpia kirjallisina säilyneitä todisteita näistä tutkimuksen alkuvaiheista ovat Vedat, jotka ovat syntyneet Indus-virran laakson korkeakulttuurissa. Joillekin niistä on arvioitu noin 4 000 vuoden ikä.
Itsekieltäymys
Jari Jokilehto
Artikkeli
Auksi on hyvä tehdä selväksi ero eksoteerisen eli ulkoisen teosofian ja esoteerisen eli sisäisen teosofian välillä. Ulkoinen teosofia valaisee ihmisen järkeä, ajattelua. Mutta se ei kykene viemään ihmistä todelliseen tietoon elämästä ja kuolemasta, vaikkakin sen kautta ihminen ymmärtää älyllisesti ja filosofisesti elämää ja sen ilmiöitä. Tämä sinänsä jo on suureksi avuksi ihmisille elämän taipaleella. Sisäinen teosofia vie vääjäämättä tietoon elämästä ja kuolemasta ja kaikkiallisesta rakkaudesta – aikanaan.
Viisauden Mestareiden kirjeissä todetaan: ”Vain esoteerinen filosofia – ihmisen henkinen ja psyykkinen sopusointu luonnon kanssa – voi, paljastamalla perustotuudet, tuoda paljon kaivatun sovittajan kahden äärimmäi-syyden, ihmisen itsekkyyden ja jumalallisen epäitsekkyyden välille ja johtaa lopulta ihmisten kärsimysten lieventymiseen.”
Jeesuksen jooga
Mauri Lehtovirta
Artikkeli
Tällainen otsikko nostaa varmasti esiin kysymyksen, mitä se sellainen on. Onko tehty joitain uusia kirjakäärölöytöjä? Kuinka voidaan yhdistää itämainen ja länsimainen uskonnollinen ajattelu tuolla lailla? Ja niin edelleen. Tämän vuoksi joitain selvennyksiä tähän alkuun.
Kun puhutaan sellaisesta käsitteestä kuin Jeesuksen jooga, voi ennakkoluulottomassa mielessä syntyä kysymys, oliko Jeesus mahdollisesti tutustunut itämaisen joogan perinteeseen. Oliko hän kenties jossain elämänsä vaiheessa opiskellut sitä? Eikö kaiken kaikkiaan ole melko uskaliasta väittää, että Jeesus olisi harjoittanut joogaa, että hänellä olisi ollut jokin järjestelmä, jota hän olisi opettanut?